Kävimme talossa
pienessä kylässä
oli isäntä raajarikkoinen
yllätykseksi
huomasimme,
oli hän iloinen
Hän paljon puhui,
kertoi
oli hymy huulillaan
vaikka pyörätuoli kylmä
oli hällä istuimenaan
Mitäpä huolta mulla,
hän tuumi hiljaa
olisi pahemmin
voinut käydä,
miten käy, ei arvaa
Ennen vammaisia
kohtasin
ja heitä säälin vaan,
en osannut arvata,
kuinka heillä rikasta
elämä onkaan
Terve ei kauneutta näe,
ei sitä missään huomaa,
vaan kun liikkumatta
istuu,
se kaiken ihanan
paljastaa
Moni kävi,
talossa piipahti,
se oli valhetta,
rakkaus puuttuu,
nyt kun pyörätuolissa
istuu,
tosi ystävät erottuu
Hän kakun,
mehun tarjos,
välillä nauroi vaan,
vitsiä vammastaan
heitti,
huomasin, mikä veitikka olikaan
Hän käynnistä kiitti, k
äteen tarttui,
tuo invalidi
yhteiskunnan,
pienen eläkkeen saaja,
mutta suosikki
ystäväkunnan
Joka päivästä kiitän mä
kun elää saan,
aamuin, illoin katseeni
kiinnittyy Jumalaan
Kävimme talossa
pienessä kylässä,
oli isäntä
raajarikkoinen,
mutta yllätykseksi
huomasimme,
oli hän iloinen