LIMINKA Mitä tietää kevään alkaneen Limingassa? Yksi merkki ainakin ovat tien päälle ilmestyvät velomobiilit ja nojapyörät. Nojapyöräilyn harrastajat nimittäin ottavat esiin kulkuneuvonsa välittömästi lumien sulettua maasta.
Liikkeelle lähtö polttelee, sillä nojapyöräily on todella hauskaa. Ja hauskalta se näyttää myös ohikulkijoiden mielestä.
– Kyllähän velomobiili herättää kanssaihmisissä hilpeyttä. Joskus ohikulkijat meinaavat ajaa itse ojaan, kun he jäävät tuijottamaan perääni. Mutta kaikista kiinnostuneimpia taitavat olla koirat. Ne seuraavat menoa vähän liiankin tarkkaan, liminkalainen Erkki Voutilainen kertoo kokemuksistaan tien päällä.
Kelit eivät ole olleet kovin suotuisat tänä keväänä nojapyöräilijöille, mutta siitä huolimatta Erkki Voutilainen laskeskelee ajaneensa velomobiilillaan jo 200 kilometriä.
Arto Laavalla on kasassa 80 kilometriä.
Nojapyöräilyä harrastavalla puolisolla Anneli Laavalla on mennyt rikki jo 150 kilometrin raja.
– Minulla taitaa olla vähiten kilometrejä takana. Olen tälle keväälle ajanut vasta 300 metriä, tähän torille, Kalle Vanhala naurahtaa.
Kesän aikana kilometrejä kuitenkin kertyy, sillä pyöräilykausi kestää pitkälle syksyyn, jopa marraskuulle. Vasta liukkaat kelit saavat nojapyöräilijät viemään kulkupelinsä varastoon.
Kesän kynnyksellä, aina helatorstain jälkeisenä viikonloppuna selkäpyöräilijät kokoontuvat yhteen Limingan torille. Silloin he viettävät kesäkauden avajaisia ja käyvät yhdessä pyörälenkillä. Mukana kokoontumisessa ovat kaikki Oulun alueen nojapyöräilijät, Raahesta, Oulusta ja Kempeleestäkin saakka.
– Parhaimmillaan harrastajia on parikymmentä paikalla.
Jostakin syystä Limingasta on tullut hyvä kokoontumispaikka nojapyöräilijöille. Syynä saattaa olla se, että harrastajia on ollut alueella jo pitemmän aikaa.
Erkki Voutilainen aloitti nojapyörällä ajelun vuonna 2012, mutta hänen mukaansa Limingasta löytyy myös viime vuosikymmenellä nojapyöräilyharrastuksen aloittaneita.
Yleensä nojapyöräilijät ajelevat omia reittejään, mutta kesän aikana he käyvät pyöräilemässä myös yhdessä. Matkat suuntautuvat lähimaastoon, sillä ainakaan vielä ei ole tullut kipinää lähteä Suomen kierrokselle.
– Annelin kanssa kävimme kesällä 2015 Oulujärvellä. Se taisi olla pisin reissu, sillä kilometrejä tuli yhteen suuntaan 111. Päivä meillä meni, mutta paluumatka sujui menoa joutuisammin. Siihen meni vain seitsemän tuntia, kun mennessä aikaa kului yhdeksän tuntia, Arto Laava kertoo.
Erkki Voutilainen puolestaan paljastaa suosivansa kaupunkimatkoja. Kesällä tulee käytyä useammankin kerran kaupungilla jäätelöä syömässä.
Eripituisia ajomatkoja kertyy viikossa neljästä viiteen.
Nojapyöräilyä voi harrastaa joko kalliimmalla tai vähän edullisemmalla tavalla. Velomobiilin vuonna 2015 hankkineen Erkki Voutilaisen mukaan ne maksaa useita tuhansia euroja. Parhaiden, hiilikuituisten mallien hinta nousee lähes 10 000 euroon.
Toisaalta itse tehden voi saada nojapyörän huomattavan edullisestikin. Ainoastaan omat taidot ja luovuus rajoittavat rakentelijaa.
– Tässä voikin ylläpitää hallityötaitoja ja kiinnostusta rakenteluun, Kalle Vanhala toteaa.
Arto Laavalla on useampi nojapyörä, joista osa on itse tehtyjä. Laava on rakennellut pyöriään sekä yksin että yhdessä. Hän nimittäin innosti myös tyttärensä puolison Kalle Vanhalan rakentelemaan pyöriä.
Erikoisin Kalle Vanhalan valmistama malli on Python-nojapyörä. Sen ajaminen vaatii hyvää tasapainoa, sillä pyörää ohjataan pelkästään keskivartalolla. Siitä puuttuu siis kokonaan ohjaustanko.
– Aika monta kertaa Pythonilla sai kaatua, mutta kun ajamisen ideasta sai kiinni, meno on oikeastaan aika helppoa.
Harrastus on tainnut todellakin viedä kolmikon mennessään. Arto Laavalla on jo viides pyörä käytössään. Näköpiirissä ei myöskään innostuksen laimenemista. Laji nimittäin on Laavan mukaan erittäin hyvä myös niille, joilla on tuki- ja liikuntaelinten sairauksia.
– Kolmipyöräisen kulkuneuvon kyydissä ei myöskään tarvitse pelätä kaatuvansa, hän toteaa.
Ja saahan pyöräillessä enemmän liikettä, toisin kuin sohvalla makoillessa.
Vauhdinkin huumaa nojapyörän kyydissä voi päästä kokemaan. Keskinopeus kulkijoilla on 17 kilometriä tunnissa, mutta toisinaan nopeus voi nousta 26 kilometriin tunnissa.
– Alamäessä syntynyt ennätys taitaa olla jopa enemmän. Pyörä taisi mennä yli 40 kilometrin tuntivauhtia, Arto Laava muistelee.