Puutteet ja suoranaiset laiminlyönnit vanhusten hoito- ja hoivapalveluissa ovat herättäneet vilkasta keskustelua lakeuden kunnissa. Kunnan velvollisuus on valvoa hoidon ja hoivan tasoa paitsi omissa, myös alueella toimivissa yksityisissä yksiköissä. Valvontaa tehdäänkin säännöllisesti: seurataan esimerkiksi henkilökunnan riittävää mitoitusta ja saatavuutta.
Silti toimitukseen on tullut useita huolestuneita yhteydenottoja. Huolestuneet ihmiset ovat kertoneet surullisia tarinoita siitä, miten kaikki ei heidän omaistensa kohdalla mennytkään kuin Strömsössä. Heitä askarrutti, miten mahdetaankaan huolehtia niistä vanhuksista, joiden omaiset eivät ole aktiivisia. Saavatko he riittävästi syödäkseen? Hoidetaanko sairauksia? Ainutkaan omainen ei silti halunnut, että heidän kokemuksistaan kerrotaan lehden palstoilla.
Yleisöosastoissa ja sosiaalisessa mediassa on ollut huolestusta myös omaan ikääntymiseen liittuyen. Monet toivoivat, että kuolisivat nopeasti ja kivuttomasti ennen kuin joutuvat hoitokotiin. Toiset kaipasivat mahdollisuutta valita eutanasia.
Hoivapolitiikka on jo pitkään tähdännyt siihen, että ihmiset asuisivat mahdollisimman pitkään kotonaan. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että hoivakoteihin tullaan aiempaa huonokuntoisempina. Akavan sairaanhoitajien ja Taja ry:n mukaan Suomessa on heikompi hoitajamitoitus kuin muissa Pohjoismaissa. Järjestöjen mukaan mitoituksen olisi oltava sitä isompi, mitä hoidettavampia asiakkaat ovat. Hoivakotien lähiesimiehet vastaavat arjen sujuvuudesta ja yksikön omavalvonnasta. Järjestöjen mielestä heidän rooliaan on järjestelmällisesti ajettu alas, ja tämän kehityksen olisi loputtava.
Ihmisten huolta ja suuttumusta väheksymättä on muistettava, että vielä on olemassa myös hoivayksiköitä, joissa ikäihmiset saavat tarvitsemaansa huolenpitoa ja ihmisarvoaan kunnioittavaa kohtelua.