PERU Siikli, Rosamunda, Puikula ja Timo ovat suomalaisille perunanystäville tuttuja nimiä, mutta oletko kuullut perunalajikkeista nimeltä ”Puuman tassu” tai ”Se joka saa miniän itkemään”? Näitä erikoisia perunalajikkeita ei Tyrnävän perunamarkkinoilta löydy. Niitä viljellään 11 000 kilometrin päässä Tyrnävältä, perunan alkulähteillä Andien vuoristokylissä Etelä-Amerikassa.
– Quetsuan kielestä vapaasti suomennettu ”Puuman käpälä” muistuttaa ulkonäöltään eläimen käpälää. Miniää itkettävä lajike puolestaan on erittäin muhkurainen ja sen takia vaikea kuoria ilman, että puolet perunasta lähtee mukana, kertoo Hannele Lindqvist-Kreuze.
Suomalaislähtöinen Lindqvist-Kreuze työskentelee Perun kansainvälisessä perunakeskuksessa eli Centro Internacional de la Papassa. Hän kertoo perinteisen perulaisen perunanviljelyn poikkevan tyrnäväläisestä perunanviljelystä melkoisesti muutoinkin kuin lajikkeiltaan.
Perinteinen Andien perunanviljelijä kasvattaa peltolohkoillansa kymmeniä, jotkut jopa yli sataa eri maatiasilajikkeita sekaisin. Lajikkeet eroavat toisistaan niin kokonsa, värinsä kuin muotonsakin puolesta. Myös lajikkeiden tautien- ja kylmänkestävyydet vaihtelevat.
– Näin pyritään varmistamaan mahdollisimman hyvä sato, Lindqvist-Kreuze sanoo.
Hyvää satoa varmistellaan myös erilaisin rituaalein pitkin satokautta. Myös äiti maalle eli Pacha mamalle osoitetut lahjat ovat perulaisessa maatiaisperunan viljelyssä tärkeässä roolissa.
Hannele Lindqvist-Kreuze kertoo Andien vaikeakulkuisilla rinteillä viljelyn hoituvan käsityönä. Sato kuljetetaan kylään usein aasin tai muulin selässä.
– Perussa viljellään tänä päivänä lähes 3000 erilaista maatiaslajiketta ja Andien perunanviljelijät ovat hyvin ylpeitä biodiversiteetistä jota pitävät yllä. Työpaikkani Centro Internacional de la Papa säilyttää geenipankissa näitä maatiasilajikkeita Perusta ja myös muualta Andeilta ja haluaa varmistaa näin niiden säilyvyyden tulevillekin sukupolville.
Perun kaupallisessa perunanviljelyssä käytetään moderneja lajikkeita, joita viljellään samaan tapaan kuin muuallakin maailmassa.
– Kaupallisessa viljelyssä pellolla on yksi lajike suhteellisen tehokkaassa viljelyssä, Hannele Lindqvist-Kreuze kertoo.
Hän sanoo perunan olleen Perussa tuhansia vuosia yksi merkittävimmistä ravintokasveista ja sen tulevaisuudenkin näyttävän valoisalta.
– Toki ilmastonmuutos tuo mukanaan omat haasteensa, esimerkiksi lisää taudinaiheuttajia eri alueilla missä ne ehkä ennen eivät olleet niin suuria ongelmia. Myös viljelijät ovet Andeilla kiipeämässä yhä ylemmäksi taudinaiheuttajia pakoon ja muuttavat pelloksi maat, joka olivat ennen niittynä ja sitä kautta lisäävät hiilen pakoa maasta ilmakehään, Lindqvist-Kreuze sanoo.
Perunalla on suuri rooli myös perulaisessa keittiössä.
– Perunasta kokataan täällä paljon. Yksi erikoisimmista paikallisista perunaherkuista lienee Chuño. Se on peruna joka on pakastettu ulkona kylminä öinä ja kuivattu polttavassa auringonpaisteessa.
Hannele Lindqvist-Kreuze on asunut ja työskennellyt Perussa CIP:n palveluksessa jo kolmetoista vuotta. Hän kertoo saaneensa kipinän maataloustutkimukseen jo lukioikäisenä kesätöissä silloisella MTTK:n kasvinjalostuslaitoksella, jossa hän sai olla mukana monelaisissa pelto- ja laboratoriotöissä.
– Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistoon maatalous metsätieteelliseen tiedekuntaan, josta valmistuin maisteriksi 1997 pääaineena kasvipatologia. Väittelin tohtoriksi samalta alalta Ruotsissa Sveriges Lantbruks Universitetissa vuonna 2002.
Peruun Lindqvist-Kreuze muutti perheineen vuonna 2003.
– Halusimme molemmat mieheni kanssa tutkijoiksi kansainväliseen perunakeskukseen. Minua kiehtoi tutkimuksen kansainvälisyys ja tietysti mahdollisuus erittäin mielekkääseen työhön kehitysmaiden hyväksi. Aluksi oli tarkoitus jäädä tänne vain muutamaksi vuodeksi, mutta sillä tiellä olen edelleen.
Lindqvist-Kreuze työskentelee tutkijana perunan jalostusryhmässä, jossa hänen tehtävänään on määrittää perunalajikeiden taudinkestävyyden geneettinen perusta ja se, miten taudinaiheuttajien populaatiot muuttuvat ja minkälainen vaikutus niillä on taudinkestävyyteen.
– Etsin molekyyligeneettisin menetelmin geenimerkkejä joita voidaan käyttää nopeuttamaan jalostusta, hän valottaa.
– CIP puolestaan on tutkimuslaitos, jonka tarkoituksena on helpottaa köyhien pienviljelijöiden elämää kehitysmaissa auttamalla heitä varmistamaan hyvä peruna tai bataattisato ja sitä kautta enemmän pääomaa. Teemme kasvinjalostukseen, tautientorjuntaan, viljelytekniikkaan, siementuotantoon ja markkinaketjuihin liittyvää tutkimusta. Kehitysmaiden kansalliset tutkimuslaitokset ja myös kehittyneiden maiden huippuosaajat kuten useat yliopistot ovat yhteistyökumppaneitamme, Lindqvist-Kreuze kertoo.
Peru syntyi Inkavaltion raunioille
Perun tasavalta (espanjaksi República del Perú) eli Peru on valtio Etelä-Amerikassa. Sen rajanaapurit ovat Ecuador ja Kolumbia pohjoisessa, Brasilia idässä, Bolivia kaakossa ja Chile etelässä. Maan länsipuolella on Tyynimeri.
Muinaisen mahtavan Inkavaltion kukistumisen jälkeen Peru oli Espanjan siirtomaa 1531–1821. Tämän jälkeen Peru itsenäistyi.
Vaikka Peru sijaitsee lähellä päiväntasaajaa, kylmä Humboldtin merivirta ja korkeat Andit pitävät sen ilmaston viileämpänä kuin muualla tropiikissa.
Perun virallinen kieli on espanja. Lähes puolet 30 miljoonasta asukkaasta on intiaaneja ja yli 80 prosenttia roomalaiskatolisia.
Perun talous pohjautuu sen luonnonvaroihin. Vuoristossa on malmeja ja mineraaleja, ja rannikon kalavedet ovat hyvät.
Peruna on peräisin Andien vuoristoalueelta, mihin Perukin kuuluu. Siellä sitä on varsinkin vuoristoalueilla viljelty jo tuhansien vuosien ajan. Espanjalaiset valloittajat toivat 1500-luvulla perunan Eurooppaan. Wikipedia
