KEMPELE Punaisen Kadettin moottori nakuttaa kauniisti, kun Juntusen Esa painaa kaasua. Moottoritiellä auto kiihtyy sallittuun nopeuteen, mutta pitemmän päälle ajovauhti ei ole mielekäs. Tuulee, mikä tarttuu saksalaiseen.
– Tämä ei ole kiireisen miehen auto. Kahdeksankymppiä on sopivampi vauhti, Juntunen tuumaa.
1,1 -litrainen moottori kiidättää aivan tarpeeksi lujaa. Kuljettaja huomauttaakin, ettei Kadettilla ajaessa tärkeintä ole kaakkoon kapuava nopeusmittari, vaan fiilis.
– Kyllä tämä päitä kääntää. Ajotuntumakin on todella hyvä.
Kymmenen vuotta sitten Juntunen huomasi Pudasjärvellä mökkinaapurin pihassa pyöreälamppuisen kulkupelin. Lähempi tarkastelu paljasti sen olevan Opelin Kadet B-malli linjakkaalla coupé-muotoilulla ja kierrejousilla – ei mikään yleinen Suomen teillä.
Vuonna 1968 rakennettu auto jäi ajosta vuonna 1995.
– Jossain vaiheessa auto on ollut pitempään ajossa Rovaniemen suunnalla. Vaikka auto oli pitkään ajamatta, se oli säilynyt suhteellisen hyvässä kunnossa.
Esa Juntunen ajatteli laittavansa auton kuntoon yhdessä velipoikansa kanssa. Yhteistä aikaa ei löytynyt vasta kuin tänä keväänä: mekaanikon koulutuksen omaava veli huolehti tekniikan kuntoon, Juntunen itse kunnosti autoa muutoin. Uuden maalipinnan loihti ammattilainen.
– Tuulilasi piti uusia. Ihme, että sellainen löytyi suoraan lasiliikkeen hyllystä!
Nyt auto on viimeistelyjä vaille valmis. Tiivisteitä puuttuu ja alkuperäiset vanteet odottavat vielä allelaittoa, muun muassa.
– Radiota näissä ei ollut Suomeen tuotaessa. Löysin samanikäisen suomalaisen Asan. Se ei vielä toimi, mutta se ei menoa haittaa, Esa Juntunen naurahtaa.
Opel julkaisi ensimmäisen Kadettin vuonna 1936. Neljän vuoden aikana ehdittiin valmistaa yli 100 000 autoa, mutta valmistus loppui 1940. Seuraavaa Kadettia jouduttiin odottamaan vuoteen 1962, jolloin Kadett A näki päivänvalon. Juntusen omistaman B-version tuotanto alkoi vuonna -66 jatkuen kahdeksan vuoden ajan. Tehdashihnalta syntyi kaikkiaan 2,5 miljoonaa beetä.
– Nyt meillä on menossa koeajovaihde, sillä testaamme moottoria. Olemme saaneet kulutuksen tippumaan jo kymmenestä litrasta kahdeksaan. Kilometrejä on kertynyt vasta kuutisensataa. Kovin kauas en ole vielä tällä uskaltanut. Eihän tässä ole turvavöitäkään. Siksi tällä ajamiseen pitää suhteutua vähän kuin moottoripyörän ajoon, mies kertaa.
Sen suurempaa merkkirakkautta Esa Juntunen ei tunnusta. Hän muistelee lapsuudessa perheellään olleen uudempi sedan -malli.
– Silläkin oli mahtava ohittaa rekkoja. Isä odotti, että tuli pitkä suora ja alamäki, hän hymyilee.
Juntunen kehuu Opelin yksinkertaista tekniikkaa.
– Tämä on ketterä auto. Eikä kojetaulussa vilku koko ajan jokin dingeli dongeli, mikä piipittäisi taukoamatta.
Onpa Kadett haluttu ostaakin, mutta Esa Juntunen ei ole suostunut myymään. Hän sanoo auton olevan elinikäinen projekti. Automerkin eräs veistetty määritelmä ”Onnellisen pojan ensimmäinen lelu” sopii hyvin Juntuselle, sillä senioriautojen parissa hän ei ole aiemmin puuhannut.
– Jos myisin, niin sitähän miettisi, että mitä nyt. Tarkoitus on aluksi saada auto käyttöön ympäri vuoden. Ehkä myöhemmin museorekisteriin. Tämän harrastuksen puitteissa oppii koko ajan jotain uutta.
Myös perhe viihtyy Kadettin mustien nahkapenkkien syleilyssä.
– Tytärkin haluaa tulla harjoituksista kotiin nimenomaan Kadettilla.