Unohdettu. Ainakin melkein.
Murron rukoushuone nököttää tuhtien kuusten ja mäntyjen ympäröimänä Murron koulun kivituhkakentän takana. Rakennuksen punamultamaali on paikoin rapistunut, ja pieneen pihaan johtava tie on nurmettunut. Harva tänne Opintien kautta osaakaan.
Tyrnävän kirkkoherra Teemu Isokääntä neuvoo ajamaan Murron koulun pihalle, josta on helpompaa opastaa vuonna 1908 rakennetun vaatimattoman puurakennuksen luo.
Pieniä vallattomuuksia lukuunottamatta yli satavuotias talovanhus on saanut olla melko rauhassa kaikki nämä vuodet.
Isokääntä avaa leveän puuoven. Rukoushuoneen sisällä aika on pysähtynyt. Lattia on punainen, penkit syvänvihreät, ikkunoissa keltaiset verhot. Sormipaneelinen puhujanpönttö seisoo etualalla, sen taakse on kiinnitetty kultakehyksiset painokuvat ristiinnaulitusta ja viimeisestä ehtoollisesta. Oven pielessä seisoo massiivinen valurautakamiina, jota ei tosin ole lämmitetty enää vuosiin. Tarvittaessa lämpö saadaan sähköpattereista.
Kun rukoushuonetta ryhdyttiin rakentamaan, se päätettiin tehdä keskelle kylää. Rauhanyhdistyksen jäsenet olivat aktiivisia talkoolaisia, ja hengellisten tilaisuuksien lisäksi rukoushuoneessa pidettiin kiertokoulua. Jo rakentamisvuonna rukoushuone siirtyi Tyrnävän seurakunnan omistukseen. Myöhemmin rukoushuone sai rinnalleen koulun ja SOK:n kaupan.
– Kerrotaan, että 50-luvulla täällä pidettiin kolmipäiväisiä kesäseuroja. Seurojen aikana myytiin juustokeittoa, jota keitettiin viereisen koulun keittolassa. Seurat olivat koko kylän tapahtuma, Isokääntä kertoo.
Lue lisää 27.5. Rantalakeudesta tai diginä!
