LIMINKA Millaisella Euroviisukappaleella Suomi nappaisi kultaa? Pelottaako Pohjois-Korean uhittelu?
Tupoksen Pressiklubin kuusikko kokoontui viimeiseen istuntoonsa pähkäilemään myös Limingan kesätyömahdollisuuksia. Niistä Viivi Kajula, Aleksi Vuollo, Riina Timonen, Elias Holm, Veikka Hintikka ja Eetu Kinnunen eivät saa väittelyä aikaiseksi. Heidän mukaansa nykyinen järjestelmä on toimiva ja töitä on tarpeeksi tarjolla.
– Tärkeintä on saada työkokemusta tulevaa varten, Riina summaa.
Hän on Veikan lailla kesäpestissä ABC Kasituvalla. Elias ja Viivi toimivat museo-oppaina, Aleksi kunnan kunnossapitotöissä ja Eetu Kalevassa sekä tuttavansa yrityksessä.
– Kasiluokalla ei kesätöitä edes kaivannut, kun oli rippikoulu.
Kesäyrityksen perustamiseen 4H:n kautta ei kukaan innostunut.
– Ehkä yritykset voisivat tarjota työpaikkoja nykyistä enemmän, Eetu pohtii.
Euroviisut puhuttavat klubilaisia enemmän. Kukaan ei ole yllättynyt suomalaisten heikosta menestyksestä. Eliaksen mielestä Norma Johnin Blackbird oli liian tavallinen kappale.
– Pitäisi olla kunnon show. Hyvä laulu tai laulaja eivät riitä, Viivi jatkaa.
– Pitää olla jumputusta, Aleksi naurahtaa.
Eetu ja Veikka puistelevat päätään.
– Emme ole edes kuulleet Suomen kappaletta. Ei vain kiinnosta.
Millaisella kappaleella voitto meille irtoaisi? Kenen esittämänä?
Sopivaa artistia ei kukaan osaa nimetä. Sen sijaan esityskieli herättää keskustelua. Eetu näkisi, että suomalainen voisi laulaa suomeksi. Viivi ei ole samaa mieltä.
– Se sääntö, että piti joskus esittää omalla kielellä, oli kyllä tyhmä. Eihän kappaleita silloin ymmärretty.
– Mutta olisihan se iso juttu jos me voittaisimme, hän jatkaa.
– Torilla tavattaisiin!, Elias uskoo.
Eetu ja Veikka ovat taas eri mieltä.
– Olihan Lordinkin voitto iso juttu, joku heittää.
– En muista. Olin silloin viisivuotias, Veikka hymyilee.
Eetu näkee, ettei Euroviisut edes ole totinen kilpailu.
– Eikä niitä seurata kuten lätkän MM-kisoja.
Viimein Eetu keksii sopivan Euroviisuartistin.
– Voisiko sinne lähettää Cheekin?
– Tai Saara Aalto, Elias miettii.
Euroopan ulkopuolisten maiden viisuiluun eivät kaikki lämpene. Jos Australian mukana oleminen hyväksytäänkin, niin Pohjois-Korealle ei kukaan antaisi kisapaikkaa, olisipa maassa millainen viisuhuuma tahansa.
Viimeaikaisiin ohjustesteihin ja kiristyneeseen alueen ilmapiiriin nuoret suhtautuvat mietteliäästi. Veikka sanoo lukeneensa uutisia epäuskoisena.
– Onkohan se vain pelottelua ja isottelua?
Riina ei usko Pohjois-Korean tekevän mitään konkreettista.
– Yhdistyneissä Kansakunnissa pitäisi ottaa asiaan tiukempi linja, Eetu vaatii.
Ydinsodan todennäköisyyteen ei kukaan usko. Objektiivista tietoa yhdeksäsluokkalaiset toivoisivat lisää.
– On vaikea sanoa uskonko kaikkea mitä Pohjois-Koreasta kerrotaan, Aleksi pohtii.
Samoilla linjoilla on Veikka. Hän sanoo, etteivät asiat valtiossa ole hyvin, mutta uutisissa voidaan ”käyttää vähän värikynää”.
– Haluaisin tietää maasta enemmän. Jos saisin ilmaisen matkan, niin lähtisin käymään, Riina toteaa.
Myös muut nyökyttelevät matka-ajatukseen varovaisesti.
–Se kiinnostaa millaista tavallisten ihmisten elämä on.
Mitä nuoret kysyisivät Kim Jong-unilta, jos matkaan sisältyisi illalliskutsu diktaattorin pöytään?
– Miksi?, Viivi hymyilee.
– Miksi hän toimii kuten toimii?
Elias haluaisi kysyä johtajalta sitä, uskooko hän itse tehneensä kaikki väitetyt uroteot.
– Minä kysyisin lempiväristä, Aleksi heittää pilke silmäkulmassa.
– Pitääkö hän itseään jumalana?, Veikka pohtii.
– Tai käykö hän koskaan vessassa?, Elias jatkaa.
Eetu toimisi illallispöydässä rauhanvälittäjänä, sillä Donald Trumpin edesottamukset eivät saa nuorilta suuremmin tukea.
– En vieläkään sisäistä, että hän on presidentti, Veikka ihmettelee.