Eipä haitanneet silloin loska, ei lumi,
ei ees puhjennut postipyörän kumi,
tuli perille kirjeet ja sanomalehti
joka paikkaan ajoissa Klaara ehti,
ei sijaista tarvinnut, sairauslomaa,
hyvin hoiti hän valtion virkaa, kuin omaa,
samaan aikaan näit postinkuljettajan
hänen mukaan sait vaikka tarkistaa ajan.
Hänen työnsä jos ikävää olleen luulit,
Klaaran iloisen naurun jo kaukaa kuulit.
Nykypostista tiedä ei, milloin se kulkee
milloin sattuu, se postilaatikon sulkee.
Mitä varten se auton allensa saikaan,
joka päivä kun saapuu se eri aikaan,
koska hoitaa mummit ja nurmet leikkaa,
ja aina vain etsii uutta keikkaa.
Luulen, että kun minäkin vaihdan puolta,
se jo hautauksistakin pitää huolta
ja Postisen, turhakkeen sivulle viimein
pienen mainoksen minusta tekee riimein,
sitten minusta kaiken irti saaden
se suvulle laskuttaa kalliin paaden.
Heitä pois, posti, kaikki hommasi hullut,
kyllä monesti Klaaraa on ikävä tullut.