LIMINKA Liivi päälle ja lakki päähän. Väinö Alasuutari, 76, peilaa hetken ja ryhdistää työvaatteensa ojennukseen. Edessä on järjestyksenvalvojan tehtävät Kärppä-hallilla – kuten niin monena iltana aikaisemmin.
Työ on tuttua, sillä tänä vuonna Alasuutari juhlii pyöreitä: ensimmäisen kerran hän toimi vahtimestarina syksyllä 1967. Viisikymmentä vuotta ei ole himmentänyt miehen intoa.
– Niin kauan mennään kuin jalka nousee, hän vakuuttaa ja naurahtaa päälle.
Alunperin Tyrnävän Suutarinkylältä maailmalle ponnistanut Alasuutari muutti Limingalle tyrnäväläissyntyisen vaimonsa Ainon kanssa vuonna 1966. Samalla ura urkeni Limingan Osuuskauppaan lihamestariksi.
Kun Osuuskaupan Legendaarinen Hannu Krankka -ravintola oli avaamassa oviaan, hän kuuli avoinna olevasta vahtimestarin paikasta.
– Marssin poliisilaitokselle kysymään luvasta. Siellä ollut vanhempi konstaapeli tuumasi, että pidetään sinulle oppitunti. Muutaman kysymyksen jälkeen hän totesi olevani valmis tehtävään.
Nuoren perheenisän arki oli melkoista pyöritystä. Alasuutari aloitti lihamestarin työt aamukuudelta, lähti kolmen maissa kotiin nukkumaan muutamaksi tunniksi ja palasi Osuuskaupalle Krankan ovelle kahdeksan aikaan illalla.
Aluksi ravintola – mikä tuohon aikaan oli paikkakunnan ainoa – sulki ovensa yhdeltä yöllä. Myöhemmin aukioloa jatkettiin tunnilla.
– Eipä se ehtinyt lapsille sanoa kuin päivää ja hei, Aino Alasuutari nauraa.
Parhaimmillaan Väinö Alasuutari piti järjestystä yllä viitenä iltana viikossa. Hän ehti olla ovella yli kaksikymmentä vuotta, kunnes jäi eläkkeelle varsinaisesta päivätyöstään 90-luvulla.
– Kun ravintola muutti aukiolonsa aamukolmeen saakka, päätin, että minulle riittää. Se olisi käynyt jo liian raskaaksi.
Kun Hannu Krankan pesti päättyi, ei Alasuutari halunnut lopettaa portsarin hommia. Hän liittyi Oulun alueen järjestyksenvalvojiin. Yhdistyksen puitteissa hän on toiminut maakunnan eri tanssipaikoilla Kuivaniemeä ja Haapavettä myöten, valvonut tapahtumia ja ottelutapahtumia – kuten Kärppä-pelejä jo 30 vuoden ajan.
Jääkiekko-ottelut ovat tulleet tutuiksi myös Limingan jäähallilla sekä Oulunsalossa.
Oulussa hän toimi jonkin aikaa portsarina Nummikadulla sijainneessa Eskon Krouvissa.
– Nyt saattaa mennä halleilla kolme iltaa viikossa. Kärpillä voi olla pelit tiistaina ja torstaina. Limingan ja Oulunsalon halleilla voi olla pelejä lauantaina ja sunnuntaina.
Kesällä hän valvoi järjestystä Abrahamin pidot -oopperassa.
Mistä Alasuutarin palo järjestyksenvalvontaan kumpuaa?
– Tärkeä asia on homman sosiaalinen puoli. Haluan nähdä ihmisiä, porista heidän kanssaan. Olen seurallinen kaveri. Tämä on sellainen kutsumus.
Kertaakaan Väinö Alasuutari ei viidenkymmenen vuoden aikana ole joutunut turvautumaan koviin otteisiin tai saanut jupakassa nyrkistä.
– Kaikki on hoitunut puhumalla. Muutama vuosi sitten olin kaihileikkauksessa, minkä vuoksi silmä meni mustaksi. Silloin sattui vastaan kävelemään eläkkeellä oleva poliisi, joka arveli minun viimeinkin saaneen turpiin järjestyksenvalvonnassa, hän hymyilee.
Krankan alkuvuosina vahtimestarilla oli täysi työ pitää järjestystä yllä. Koska aiemmin vastaavaa anniskelupaikkaa ei Limingasta löytynyt, eivät kaikki ymmärtäneet käyttäytymissääntöjä.
– Suurin ongelma oli se, että ravintolaan yritettiin sisälle ympäripäissään. Kun en jo huonossa kunnossa ollutta yrittäjää päästänyt ovesta, niin se saattoi synnyttää kismaa. Kerran eräs mies tuli paikan päälle vahvan kettingin kanssa. Hän uhkasi sillä, jos en avaisi ovea. Pistin oven lukkoon ja aikansa rähistyään hän lähti pois.
On Alasuutari nähnyt ovella myös teräaseita. Osa on yrittänyt lahjoa portsarin päästäkseen sisälle.
Jos pyrkijä tiesi vahtimestarin olevan syntyisin Tyrnävältä, sai siitäkin kuulla.
– Joskus joku heitti, että ”mitä sinä Tyrnävän tupenkääntäjä olet tänne tullut” – näillä Limingan ”norssihousuilla” oli siihen aikaan vielä kovaa köydenvetoa tyrnäväläisten kanssa.
Väinö Alasuutaria hymyilyttää. Vaikka työn tiimoilta on ollut monenlaista, vihamiehiä ei ole syntynyt. Kettinkimieskin oli seuraavan kerran kohdatessa aivan selvä mukava itsensä.
– Alkuvaiheessa moni tuli ravintolaan navettavaatteissa. Seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa homma siistiytyi kaikin puolin. Myös rähisijöitten määrä väheni. Ihmistuntemus kehittyi tehtävässä aika hyvin.
Enää hän ei ravintolan ovelle haluaisi valvomaan.
– Missään vaiheessa en työssäni ole pelännyt, vaikka tappeluihinkin on joutunut menemään väliin.
Kärppä-pelitkin ovat siistiytyneet alkuvuosista. Toki edelleen liian humalassa olevia katsojia joudutaan ohjaamaan ulos, mutta muutoin häiriötilanteita on vähän.
– Hallilla on tullut paljon tuttuja. Heidän kanssaan aina morjestetaan ja poristaan. Peliäkin ehdin seurata. Meillä on nyt nuori kova porukka, yleensä E-katsomon ovella päivystävä konkari tuumaa.
Järjestyksenvalvojat tekevät vuosittain veikkauksen kuuden joukkueen sarjakärjestä. Väinö Alasuutari on tälle kaudelle ennustanut Kärppien ottavan kultaa.
– Toiseksi tulee JYP ja kolmanneksi vasta Tappara.