”Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa” lauloimme perjantaina aamupäivällä Limingasta Kaartaxin linja-auton kyydissä alkaneen retkemme ensimmäisessä kohteessa Turjanlinnan kotiveräjällä. Tätä ennen olimme majoittuneet Kylpylähotelli Kiannan Kuohuihin ja nauttineet hyvän lounaan. Oppaan jakamien laulun sanojen ansiosta laulu meni oikein ja pääsimme sisälle Ilmari Kiannon Turjanlinnan pihapiiriin.
Miksi sitten laulu? Kerrotaan että kun vieraat aikanaan tulivat polkua pitkin veräjälle, heidän piti laulaa vastaan tulleelle isännälle Nälkämaan laulu ja vieläpä oikein. Mikäli tuli virheitä Kianto kehotti vieraita menemään opettelemaan sanat ja tulemaan sitten uudelleen. Hyvin mielenkiintoinen retkeilykohde, jota voi suositella muillekin. Kiannon värikkääseen elämään voi lisäksi tutustua esimerkiksi äskettäin julkaistussa elämänkerrassa.
Kianta-laivalla paluun jälkeen me Pohjois-Suomen Syöpäyhdistyksen Limingan osaston retkeläiset jatkoimme Hiljaisen kansan pariin Kuusamon suuntaan. Pellolla olevat yhdeksänsataa ”hiljaista” on vaikuttava näky. Taiteilija Reijo Kelan vuonna 1988 suunnittelemasta ympäristötaideteoksesta on tullut kiinnostava ja laajeneva matkailukohde. Tänäkin vuonna on kävijöitä ollut 30 000.
Lauantaina oli vuorossa kesäteatteriesitys ”Vesi kielellä.” Hauskaa riitti koleasta säästä huolimatta. Näytelmän kunnallis –ja kansainvälistyvään liike-elämään liittyvä tarina on ajankohtainen ja samalla ajaton.
Lauantai-iltana kokoonnuimme illanviettoon hotellille tarinoiden, kilpailujen ja arpajaisten merkeissä.
Sunnuntaina aamupäivällä lähdimme Raatteen tielle. Oppaamme Lassi With kertoi koskettavasti tapahtumista ennen talvisodan alkamista, talvisodan kulusta sekä sen jälkeisistä ajoista paikkakunnalla. Raatteen Portin museo, talvisodan muistomerkki 18000 tuhannen kiven keskellä sekä taistelupaikat viestivät ajasta, jolloin Suomi pelastui uhrauksin, joiden suuruutta on nykyisin vaikea käsittää.
Me kaksikymmentäneljä retkeläistä lähdimme paluumatkalle iltapäivän puolivälissä. Hyvin varustetussa linja-autossa keitetyt paluukahvit joimme Hepokönkäällä, jossa tutustuimme myös vesiputoukseen.
Voi vai todeta että viileähköstä säästä huolimatta oli mielenkiintoinen ja onnistunut retki. Suuret kiitokset järjestäjille, kuljettajalle, hotellille ja mukanaolijoille.