Lapin äidin kehtolaulun sävel soljui pehmeästi Esperi Hoivakoti Virkussa viime keskiviikkona. Musikantteina toimivat mandoliinia soittava Kauko Korkala sekä sahalla soitantaa mukaileva Sulo Räihä. Hoivakodin syyskautta juhlistavien syyspippaloiden osana järjestetty ohjelmanumero hiljensi ruokasaliin kokoontuneen väen. Paikalle oli kutsuttu asukkaiden omaisten lisäksi myös muita yhteistyökumppaneita. Ohjelmassa oli tarkoitus olla mukana myös kotieläinvierailu poneineen ja lampaineen, mutta vierailu jouduttiin perumaan sateen vuoksi.
Yksikönpäällikkö Kari Yli-Tainio harmitteli odotetun eläinvierailun peruuntumista. Eläimiä on piipahdellut hoivakodilla aiemminkin, joten niillä tiedettiin olevan positiivinen vaikutus asukkaisiin. Viime kesänä pihamaalla käyskenteli talon omaksi kummihepaksi nimetty Oskari-ravuri. Lupsakka kauramoottori oli helppo lähestyttävä kaikille asukkaille ja myös henkilökunnalle – myös niille, joita iso eläin hirvitti kokonsa puolesta.
– Oskari oli meillä tuossa pihalla pitkään. Meillä asuu sitä ikäluokkaa, josta suurin osa on aikoinaan asunut maalaistalossa ja jolle kotieläimet ovat tuttuja – varsinkin hevoset, Yli-Tainio kertoi.
Eläinvierailun peruuntumista ei jääty Esperi Hoivakoti Virkussa surkuttelemaan. Takaisku liukeni mielestä nopeasti, kun ohjelma eteni musisointiin ja rentoon kahvitteluun. Kahvipöytien äärellä poristiin kuin kotona konsanaan. Kati Mikkonen oli saapunut vierailulle äitinsä ja isänsä luo poikiensa Danielin ja Juliuksen kanssa. Mikkosen vanhemmat Martta ja Taisto Tuomikoski ovat asustelleet hoivakodissa puolisen vuotta.
– Me vierailemme täällä usein, noin kerran viikossa. Tämä on oikein kodinomainen ja mukava verrattuna moneen muuhun hoivakotiin. Täällä on rauhallinen tunnelma, Mikkonen kertoili kahvikupin ääressä istuskellessaan.
Hoivakoti sai vieraakseen myös Touhula Merimaston päiväkodin lapsiryhmän, joka ilostutti lauluesityksellään. Virkun väki on tehnyt yhteistyötä naapurissa sijaitsevan päiväkodin kanssa aiemminkin. Läheinen sijainti on etu, mutta parantamisen paikkojakin löytyy.
– Päiväkodin piha on rakennettu väärin päin. Tänne ei näy sieltä mitään. Se olisi asukkaille suurta hupia, kun he saisivat seurata lasten pihatouhuja ikkunasta, Yli-Tainio harmitteli.
Vaikkei näköyhteyttä olekaan, ovat lapsiryhmät löytäneet hoivakodille moneen kertaan. Tapaamishetkien aikana vanhukset ja lapset ovat muun muassa askarrelleet ja laulaneet yhdessä.
– Lapset ovat aina pirteä tuulahdus, ja asukkaat tykkäävät lapsista aivan hirveästi. Myös henkilökunnalla on joskus omia lapsia täällä mukana. Kannustamme lapsia käymään täällä.
Yli-Tainio muistuttaa, että pienetkin tempaukset tuovat vaihtelua ja iloa hoivakodin päiviin. Alkavalla vanhusten viikolla suunnitelmissa on myös jotain vähän suurempaa, kuten retkeilyä useampana eri päivänä.
Tarkoituksena on suunnata ainakin Limingan laavupaikoille nokipannukahvien keittoon sekä vierailulle pariin muuhun hoivakotiyksikössä.
– Arki on vähän tylsää, jos ei jotain vähän erikoisempaa välillä keksitä. Ja kuka muu sitä keksisi, jos ei me? Se on meidän henkilökunnan tehtävä keksiä, hän alleviivaa.
Hoivakoti Virkun henkilökunta on kulkenut maaliskuun alusta lähtien Marianne-karkin värisissä työvaatteissa. Punaisen ja valkoisen yhdistelmä on omistajaksi vaihtuneen EsperiCaren Oy:n tunnusmerkki. Aiemmin hoivakoti oli osa Jovikari Oy:tä. Omistajavaihdos on otettu Virkussa hyvillä mielin vastaan.
– Muutos on tuonut toimintaamme uutta varmuutta ja luotettavuutta. Tämä on myös tehostanut toimintaamme entisestään, ja nykyisin täällä noudatetaan kaikkia ohjeita ja säädöksiä piiruntarkkaan. Olemme erittäin tyytyväisiä, Yli-Tainio linjaa.
Uuden lipun alle vaihtaminen ei tuonut muutoksia asiakaspaikkoihin. Palvelua jatketaan edelleen 18-paikkaisena. Paikoista kymmenen on suunnattu tehostettua palveluasumista tarvitseville ikääntyneille ja kahdeksan paljon tukea tarvitseville ja itsenäiseen asumiseen tottuneille vammaisille. Paikkoja on tällä hetkellä vapaana useampia.
– Tilaa on vielä, ja mielellämme ottaisimme lisää asukkaita. Se toisi meille turvallisuutta, kun saisimme paikat täyteen. Nyt meillä on henkilökunnan osalta ylimitoitusta, mutta saavatpahan asukkaat ainakin erityisen hyvää hoitoa, Yli-Tainio hymähtää.
Yli-Tainion työnkuvaan EsperiCare Oy:n remmiin siirtyminen on tuonut muutoksen. Aiemmin hänen vastuullaan oli kolme eri yksikköä, mutta nyt ainoastaan yksi.
– Nyt saan laittaa kaiken energiani yhteen paikkaan. Meillä on täällä lisäksi todella hyvä työntekijäporukka, jossa on useampi paikallinen mukana, mies miettii hyvillään.
