Taikurointi alkoi liinankadotustempuilla. Nettivideoiden ja kirjojen kautta aiheeseen pystyi syventymään lisää. Välineitä piti hankkia pilailukaupasta. Myyjäkollega ehdotti lastentarhojen kiertämistä, mutta tuolloin esiintyminen ei vielä oikein innostanut.
Vuonna 2010 Ervastin vaimo pohti ohjelmaa tyrnäväläisen rautakaupan uudistuneen myymälän avajaisiin. Taikatemput eivät vielä olleet ihan hallussa ja esiintyminen mietitytti aloittelevaa viihdyttäjää. Esiintymisasuksi löydettiin pellen puku. Sen myötä taikatempuissa olisi mahdollista myös epäonnistua. Näin Peetu näki päivänvalon.
– Ensimmäinen esiintyminen onnistui hyvin ja sen jälkeen on tullut keikkaa tasaiseen tahtiin. Pellen keikkaa teen sivutoimisena. Aika hyvin tulee keikkoja sitä kautta, että joku on nähnyt esiintymässä. Jos panostaisi mainostamiseen enemmän niin keikkaa riittäisi varmasti myös päätoimisesti, Ervasti arvioi.
Normaalisti Peetu esiintyy keskimäärin muutaman kerran kuukaudessa. Sesonkiaika on huhti-toukokuussa ja tarhojen päättäjäisten aikaan. Silloin saisi monistaa toisen jos kolmannenkin pellen.
– Vapun aikaan olisi kymmeniä keikkoja. Silloin ei kerkeä joka paikkaan. Ei pysty ottamaan kaikkia vastaan. Myös etelästä tulee paljon kyselyjä, mutta pääosin keikkailen Oulun seudulla.
Siviilielämässä Ervasti on hieroja, sijaisperheen isä ja syksyllä valmistuva lähihoitajaopiskelija. Aiemmalta koulutukseltaan hän on maanmittausteknikko. Keikkatöitä tulee tehtyä mielenterveys- ja päihdepuolella. Monen roolin miehellä ei ole vaikeuksia päästä sisään pellen sielunmaisemaan.
– Olen koko ajan sellainen. Se tulee luonnostaan, tykkään viihdyttää ihmisiä ja nautin siitä suunnattomasti. Välillä tekee tiukkaa olla pois siitä. Joillakin on hankalampaa kääntää nuppia klovniasentoon, mutta minulla ei ole sitä ongelmaa.
Esiintymisiään tyrnäväläinen ei juurikaan suunnittele etukäteen. Toki jonkinlainen runko on olemassa, mutta esitykset etenevät aika paljon tilanteen mukaan. Ideoita viihdyttämiseen napsitaan myös yleisöstä.
– Saattaa mennä kymmenen minuuttia, että en ole ehtinyt tehdä yhtään temppua, kun on tullut tehtyä kaikkea muuta hölmöä. Esityksiin on tullut aika paljon klovneriaa. Taikatemput eivät välttämättä ole pääosassa. Ja lapset ovat oikeastaan enemmän mielissään, kun taikatemput eivät onnistu. Se huvittaa. Sitten he ovat ihmeissään, kun ne onnistuvatkin.
Pellet mielletään usein lasten viihteeksi, mutta monesti yleisöstä löytyy myös varttuneempaa väkeä. Ervasti ei koe, että lapsille esiintyminen olisi jotenkin erilaista kuin aikuisyleisön viihdyttäminen. Pienempää väkeä huvittaa, kun joku vanhemmista päätyy klovnin jekuttamaksi.
– Lapset nauttivat siitä, kun aikuinen on vähän pinteessä. Tietenkin nuorella yleisöllä on sellainen vaikutus, että temppujen pitää olla sen verran helppoja, että lapsetkin ymmärtävät. Ne eivät saa olla liian teknisiä. Esimerkiksi korttitemppuja en tee juuri ollenkaan. Ja jos teen, ne ovat sellaisia hölmöjä.
Vaikka pellet ovatkin pääsääntöisesti kilttejä ja iloisia, maskeerattu hahmo saattaa hirvittää joitakin. Myös aikuisia. Siksi onkin tärkeää, että esiintyjä osaa lukea ihmisiä.
– Joku saattaa pelätä, mutta hän voi silti olla kiinnostunut. Pelko saattaa lieventyä, kun pääsee seuraamaan sivusta. Ei missään nimessä saa mennä väkisellä kenenkään luo tyrkyttämään. Annetaan olla rauhassa. Kyllähän ihminen voi pelätä mitä vain. Itse pelkään lääkäreitä yli kaiken.
Ervastin lääkärikammo on siinä mielessä ironinen, että hän esiintyy myös sairaalaklovnina. Tuolloin roolihahmo tosin on eri. Valkotakkinen ja punanenäinen klovni on nimeltään Tohtori Öö. Miehen mukaan sairaalatöissä on paljon teatteritaustaisia henkilöitä, mutta hänen edukseen luettiin aiempi kokemus pelleilystä.
– Puoli vuotta oli koulutuksia ja harjoittelua, koeaikaa myös puolen vuoden verran. Siinä katsottiin, että onko ainesta sairaalatyöhön. Kaikista ei ole. Käy liikaa mielen päälle, kun näkee vaikeasti sairaita lapsia.
Ervasti esiintyy pääsääntöisesti yksin, mutta sairaaloissa siihen tulee poikkeus. Sairaalassa kierretään pareittain. Päivän tapahtumat käsitellään klovnikollegan kanssa, jotta kohdatut asiat eivät jäisi painamaan mieltä. Vaikka ympäristö onkin erilainen, sairaalatyö on lopulta aika samankaltaista kuin muukin esiintyminen.
– Jotain saatetaan sopia ennakkoon, mutta sielläkään ei koskaan tiedä, että mihin suuntaan se kehittyy. Tunnelma pitää yrittää saada erilaiseksi, vaikka monesti kohdataan vaikeitakin tilanteita.
Samankaltaisia ovat myös pellehahmo ja Ervasti itse. Petrin ja alter egon välillä ei ole juurikaan kontrastia. Läheiset – tai sen kummemmin tuntemattomatkaan – eivät ole kummastelleet pelleilyä. Joskus joku tunnistaa ilman vihreää perukkia ja maalattuja silmiä kulkevan siviili-Peetun.
– Siinähän se menee. Joitakin se saattaa haitata, mutta ei minulla ole mitään ongelmaa porista ihmisten kanssa. Tässä saa olla oma itsensä. Hauskuuttaa ihmisiä ja nähdä ihmisten hymyjä ja nauttimista. Eihän sen parempaa olekaan.
Peetu-pelle
On ikuinen yhdeksänvuotias. Ikäisekseen hän on aika pitkä, koska joskus ruokaan on saattanut livahtaa taikasuolaa.
Asuu äidin ja isän luona Peetulandiassa ja opiskelee pelle-koulun ala-asteella.
Pyöräilee vapaa-ajallaan pellepyörällä ja soittaa ukulelea väärinpäin. Tykkää myös laulaa nuotin vierestä. Sen sijaanPeetu ei pidä kiukuttelusta, kiusaamisesta ja kahdella jalalla hyppimisestä.
Peetun lempiväri on värikäs. Hänen mieliruokaansa ovat makaronilaatikko ja äidin tekemä sörsselssön. Suosik-kieläin on puolestaan tyrnäväläine jääkarhu.
Lemmikkinä seka-rotuinen Pulla-koira, joka on harjoitellut temppujen tekemistä yli 20 vuotta.