Kempele Rantalakeus isännöi pilvisenä maanantai-iltana naisten Superpesiksen ottelua, kun Kempeleen Kirin naiset kohtasivat Lappeenrannan Pesä-Ysit Sarkkirannan Koukkupaja -areenalla.
Yleisöä ilmestyi varsin mukavasti paikalle, mutta miesten pelin kaltaista ajoittaista karnevaalitunnelmaa ei ollut havaittavissa.
Tosifaneja kuitenkin löytyy, vaikka he eivät välttämättä pidä katsomossa ääntä itsestään.
Sellaisia ovat esimerkiksi Seppo Sipilä ja Eero Holma, jotka ovat tälläkin kaudella seuranneet lähes jokaisen Kirin pelin, niin miesten kuin naistenkin.
– Kyllä tänne veri vetää, Holma toteaa ja kertoo itsensäkin aikoinaan pelanneen pesäpalloa ylemmillä sarjatasoilla.
– Ei täällä katsomoissa mitenkään riehuta tai huudella kuten joskus vaikka Lipon peleissä. Meno on kilttiä, kaksikko kertoo.
Miehet ovat yhtä mieltä siitä, että joukkueen otteet ovat olleet kovin ailahtelevia. Varmuutta suorittamiseen kaivattaisiin.
Realistinen tavoite loppukaudelle on heidän mielestään se, että sarjapaikka säilyy.
– Se riittää meille kyllä ja monille muillekin. Totta kai kannustaa täytyy, vaikka huonosti joskus meneekin, Sipilä sanoo.
Kumpainenkin yltyy runsassanaisesti ylistämään talkooväkeä, joka on mahdollistanut kahden superpesisjoukkueen toiminnan Kempeleessä.
Lähes kaikki työ on tehty ja tehdään talkoovoimin, ja siten resurssit riittävät ammatimaiseen urheiluunkin.
– Koko kylän juttu tämä pesäpallo on. Ei tuollaista talkoohenkeä näe suurissa kaupungeissa enää, Holma toteaa mietteliäänä mutta tyytyväisenä siitä, että kempeleläisillä sellainen on edelleen tallella.
Yksi ahertajista kempeleläisessä pesäpallossa on Heli Kesti. Hän on toiminut aiemmin 15 vuotta junnujen joukkueenjohtajana ja osallistunut kosolti talkootyöhön Kirin hyväksi. Edelleenkin pesäpalloympyrät vetävät puoleensa. Toki osansa saattaa olla silläkin, että hänen tyttäristään kaksi, Essi ja Eveliina, pelaavat Kirin joukkueessa.
– Joskus jännittää niin paljon, ettei pysty katsomaankaan, hän naurahtaa.
Pesäpallo on koko Kestin perheen yhteinen harrastus. Alun perin kipinä lienee lähtenyt perheen isän Markon peli- ja valmennuspuuhista pesäpallon parissa. Sittemmin siihen on hurahtanut koko porukka.
Mikä pesäpallossa sitten on niin puoleensa vetävää?
– Ehkä se on se joukkuelajin vetovoima, yhdessä tekeminen tuttujen ihmisten kanssa, Kesti toteaa.
Kirin joukkueen otteista hän toteaa, ettei menestys ainakaan taidosta jää kiinni.
– Sitä kyllä löytyy niin kuin pienestä pitäjästä. Mutta verrattain nuori joukkuehan tämä on. Arvokasta kokemusta keräävät.
Itse ottelussa Kiri sai katkaistua tappioputkensa ja on edelleen kiinni ylemmän jatkosarjan viimeisistä paikoista.
Ensimmäisellä jaksolla tilanne ei näyttänyt vielä niin aurinkoiselta. Pientä alkukankeutta ja hapuilua KeKin suorituksesta oli havaittavissa, ja varsinkin ulkokentällä tapahtui muutamia harmittavia virheitä.
Se paljastui kuitenkin vasta lämmittelyksi, sillä toinen jakso meni selvästi Kirille lukemin 6-1.
Supervuorossa ratkaisu olikin sitten mitä mainioin, kun Sara-Ella Kemppainen iski kunnarillaan Kirille otteluvoiton.
Otteluiden vähentyessä panokset tunnetusti kovenevat. Keskiviikon päätöskierroksella pääsy ylempään jatkosarjaan on kiinni KeKistä itsestään, sillä puhtaalla kolmen pisteen voitolla jatko on varma.