Lumijoki Menneen kevään ja alkukesän säätä on voivoteltu joka tuutissa, mutta on sillä ihan konkreettisiakin seurauksia: kärsijöitä ovat muun muassa perunat ja porkkanat, jotka näiden epävakaiden kelien armoilla ovat joutuneet itämään ja kasvamaan.
Lumijokisella Toivoniemen tilalla ei silti olla heittämässä vielä kirvestä kaivoon.
– Totta kai myöhässä ollaan kasvun kanssa, paikoitellen noin puolitoista tai kaksikin viikkoa, mutta jos heinäkuu pysyisi kelvollisena lämmön ja sateiden osalta, niin vielä voi ihan ok sato tulla, kertoo tilan isäntä Heikki Kuokkanen.
Kevään ja alkukesän osalta suurimpia ongelmia tuottivat muun muassa vähäiset sateet ja routainen maa.
– Vettä taisi toukokuussa tulla yhteensä kymmenisen milliä, mikä ei kyllä millään ollut tarpeeksi kasvukaudella. Erittäin kuivaa oli.
Kylvötkin jouduttiin osin tekemään kylmään maahan, mikä Kuokkasen mukaan nostaa myös perunaseitin riskiä.
– Myös perunarupea voi ilmestyä enemmän, kun olosuhteet ovat olleet näin kuivat, hän kertoo.
Itäminen on ollut monin paikoin epätasaista, niin perunan kuin porkkanankin osalta.
– Huippusatoon ei kyllä mitenkään enää päästä, Kuokkanen naurahtaa.
Viime vuonna tilanne oli aivan toisenlainen. Vettä tuli niin paljon, että sitä joutui salaojakaivoistakin laskemaan pois - myös perunahukkumisia sattui.
– Lumijoen uusjakoa tässä odotellaan, josko tulisi peltoja veden lähettyviltä. Se helpottaisi kastelu-urakkaa, Kuokkanen kertoo toukokuisen kuivuuden tiimoilta.
– Mutta kastelukalustoa katsellaan sitten, jos tarve tulee. Salaojia, pumppuja ja sen sellaista. Kasteluhommat tosin on kyllä ikuista kamppailua ajan ja rahan suhteen. Parempi olisi jos vain sataisi.
Porkkana on kärsinyt kylmästä säästä ja kuivuudesta jokseenkin perunaa enemmän. Sen kuori on niin paksu, että se tarvii rutkasti enemmän vettä kasvaakseen kuin mitä toukokuun säät ovat tarjonneet. Toisaalta joillain peltopalstoilla on porkkanakin jaksanut kasvaa.
– Mutta heinäkuun jälkeen ollaan sadon suhteen viisaampia. Jos kasvu ei kunnolla pääse vauhtiin, niin aika lailla kynän paksuiksi porkkanat jäävät, Kuokkanen toteaa.
Pääasiallisesti Toivoniemen tilalla silti viljellään perunaa - kokonaisuudessaan reippaat 80 hehtaaria. Sille häviävät tilan hehtaarimäärissä kirkkaasti niin porkkana kuin lanttukin.
Odotukset muutamia uusia lajikkeita kohtaan ovat suuret. Isännästä huokuu kaiken kaikkiaan rentous, luotto siihen, että kelpo perunasato vielä saadaan.
– Vielä on pientä, mutta eivätköhän ne siitä vielä kasva, Kuokkanen toteaa, kun kaivelee yhden penkin ylös esitelläkseen niiden kasvuvaihetta.
– Noblesse -lajikkeesta on kyllä korkealla odotukset. Tuota uutta Jussi-perunaakin meillä on nyt toista vuotta. Vielä se ei ole ihan täysin vakuuttanut, mutta katsotaan nyt uusiksi.
Paras sää perunalle olisi Kuokkasen mukaan noin kahdenkymmenen asteen tienoilla. Kosteudenkin olisi hyvä pysyä tasaisena, esimerkiksi 30-40 milliä kuukaudessa olisi varsin tervetullut sademäärä.
– Tällaisetkaan (haastattelupäivän 9 lämpöasteen ja tihkusateen kelit) eivät sinällään kauheasti haittaa. Täytyy vain itse pukeutua lämpimästi, Kuokkanen toteaa nauraen.
– Pitkät kalsarit ja villasukat toimivat näin heinäkuussakin.
Toiveissa silti olisi, että nostokelit olisivat hyvät. Viikon tai parin myöhäinen sato ei kummemmin haittaa, kunhan sen pääsee korjaamaan.