– Jalkapallopelejä voidaan pelataan ilman, että minä niitä seuraan. Ja elokuvia voin katsoa myöhemminkin. Mutta jos käyn muutamana päivänä pakkaamassa EU-ruoka-apukasseja, se on aika pieni panos minulta. Mutta niille ihmisille, jotka sen ruokapaketin saavat, kyse on isoista asioista. Pitää vähän suhteuttaa näitä silloin, kun itsellä on kaikki hyvin.
Saman tien Quiroz kuitenkin toppuuttelee, ettei hän mikään maailmanparantaja ole. Toisaalta hän ei myöskään jaksa keksiä tekosyitä sille, miksei voisi lähteä vapaaehtoistyöhön.
– Teen vuorotyötä, ja minulla on aikaa.
SPR:n Limingan osaston puheenjohtaja on selvästi innostunut. Vastikään on käynnistetty Ari Korvelan ideasta keräys, jotta voitaisiin hankkia defibrillaattoreita eri puolille Liminkaa. Oikeaan aikaan aloitettu elvytys voi pelastaa monia henkiä.
Muiden auttamisesta Quiroz oli innostunut jo ennen muuttoaan Liminkaan.
– Olin kolmetoista, kun äiti laittoi minut ensiapukurssille. Työpaikallani ensiaputaitojen ylläpitäminen ja kehittäminen ollut pakollista, joten senkin kautta asia kiinnosti, Kraton Chemicalilla työskentelevä Quiroz kertoo.
Kun SPR:n ensiapuryhmiin rekrytoitiin lisää jäseniä, Quiroz päätti lähteä mukaan toimintaan. Limingan osastoa hän on luotsannut nyt toista vuotta.
– Tämä on helposti kokopäivätyötä, sillä aktiivisia meillä ei ole kovin paljon – ehkä kymmenkunta. Jäseniäkään ei ole kuin 68.
Monet eivät tiedä, miten monipuolisia aktiviteetteja SPR:llä on. Vaikka ensiapuryhmien toiminta on näkyvintä ja tuo osastoille suurimman osan niiden varoista, punaisen ristilipun alla tapahtuu paljon muutakin.
Esimerkiksi Limingassa jaetaan EU-ruokakasseja tarvitseville yhdessä seurakunnan kanssa. Yksinäisille on ystävätoimintaa. Niittypirtissä järjestetään vanhusten kerhoja yhdessä Limingan naisvoimistelijoiden kanssa.
Viimeksi SPR:ä tarvittiin, kun Limingassa sattui kaksi tuhoisaa tulipaloa. SPR:n kotimaan avun kautta omaisuutensa menettäneitä voitiin tukea taloudellisesti.
– Voi laskea, että ne rahat mitkä nälkäkeräyksellä saatiin katastrofirahastoon kerättyä, jäivät Liminkaan, Quiroz vertaa.
Quiroz muutti äitinsä ja sisarustensa kanssa Perusta Suomeen ja Valkeakoskelle 11-vuotiaana. Hänen äitinsä oli kotoisin Valkeakoskelta. Siihen saakka he olivat asuneet isän kotimaassa Perussa.
– Olen siis asunut suurimman osan elämästäni Suomessa, vaikka en tänne tullessani osannut puhua sanaakaan suomea. Puhuin äidinkin kanssa espanjaa, sillä eihän meidän ollut tarkoitus muuttaa koskaan Suomeen.
Quiroz kertoo sopeutuneensa Suomeen nopeasti, vaikka pimeä ja kylmä ensikosketus hieman säikäyttikin.
– Puolet geeneistäni on hämäläisiä, puolet latinoja. Ehkä perulaisuus näkyy jossakin suhtautumisessani asioihin, suomalaisuus taas jossain muualla. Itsehän en sitä tiedä.
Valkeakoskella Quiroz työskenteli Arizona Chemicalsin tehtailla. Kun se lakkautettiin, hänelle tarjottiin töitä Oulun tehtailta.
Silloin Quirozin perhe piirsi karttaan ympyrän, jonka säteeltä he päättivät hankkia talon. Valinta osui Liminkaan.
– En ole koskaan tykännyt väenpaljoudesta, ja Liminka tuntui sopivalta paikalta. Eikä työmatka Limingasta Ouluun ole pitkä.
Quiroz kertoo esimerkin asiasta, jonka vuoksi hän valitsi Limingan. Hänen USA:ssa asuva isänsä soitti ja kysäisi samalla, missä pojantytär mahtaa olla. Quiroz vastasi, ettei tarkalleen tiedä; korkeintaan kuitenkin viiden kilometrin säteellä jonkin kaverinsa luona.
– Elämä on täällä huolettomampaa kuin kaupungissa.
quiroz kuuluu myös vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytysryhmään. Hän muistuttaa, että Vapepan toiminta on sellaista, että tositilanteita toivoisi tulevan mahdollisimman vähän.
– Viranomaisilla on paljon tehtäviä, vaikka määrärahat pienenevät koko ajan. Eihän poliisi voi koskaan ylläpitää niin isoa joukkoa valmiudessa, kuin mitä esimerkiksi Vapepalla on. Viranomaisten on turvauduttava vapaaehtoisjärjestöihin, ja tuo niin SPR:lle kuin Vapepallekin uusia tehtäviä.
Esimerkkinä Quiroz mainitsee viimetalvisen sähkökatkoksen Itä-Suomessa, jolloin SPR:n vapaaehtoiset kävivät viemässä ihmisille vettä ja tarkistamassa, ettei heillä ole suurempaa hätää.
– Ei minusta olisi ollenkaan huono asia, jos pidetään vanhanaikaisesti huolta sekä itsestä että toisista.
Jose Quiroz
Syntynyt Perussa, asunut Valkeakoskella ja vuodesta 2003 lähtien Limingassa.
Perhe: Vaimo, kaksi poikaa ja tytär sekä kaksi kultaistanoutajaa.
Harrastukset: Vapaaehtoistoiminta SPR:ssä ja Vapepassa, luonnossa liikkuminen koirien kanssa, lukeminen, tietokonepelit.