Puheensorinassa vuoroaan odottaa myös liminkalainen Eeva Lind. Hän on kolmatta kertaa hyödyntämässä syyskuussa perustetun yhdistyksen ruokajakelua.
Pienituloisena eläkeläisenä hän nostaa ilmaisruuan saamisen tärkeään osaan.
– Aloitin työnteon jo 14-vuotiaana ompelemalla partiopukuja. Eläkkeelle jäin hoitoalalta, sairaala-apulaisen tehtävästä. Mutta palkka on ollut aina pieni. Siksi eläkekin on pieni, nyt 74-vuotias Lind kertoo.
Alunperin Ketunmaalta lähtöisin oleva nainen ihmettelee, että sodan jälkeen lapsuudessa oli tarjolla leipää ja ruokaa – toisin kuin tänä päivänä monessa perheessä.
– Se surettaa, että niin monet ihmiset ovat alakuloisia. Ja jo nuoret jäävät eläkkeelle!
Rilukan ruokajakelun lisäksi Eeva Lind hyödyntää samassa kiinteistössä toimivan Lyhteen jakamaa ylijäämäruokaa. Siellä jakelupäivä on maanantai.
– Kahvin ja maidon haen kaupasta. Muutoin pärjään näillä. Puolet menee pojalle. Jos ei tätä apua olisi tarjolla, joutuisin turvautumaan joustoluottoon, Lind kiteyttää.
Rilukka ry:n perustajiin kuuluvat Liisa Seppälä ja Veijo Heikkinen hääräävät tiskin takana. Pöydällä on laatikkokaupalla maitoa, leipää, lihaa, jogurttia – kaikkea arkikäytössä tarpeellista.
Ruuat ovat peräisin Limingan Halpa-Hallista ja K-Supermarket Liminganportista. Kaksikko nostaa hattua kauppiaille: roskiin joutumisen sijaan parasta ennen -päiväyksillä olevat tuotteet saadaan käyttöön.
– Tuotteiden määrä ja tyyppi vaihtelevat viikoittain, mutta koskaan ei ole ruoka vielä loppunut kesken. Ei vaikka meillä käy joka perjantai keskimäärin 30-40 hakijaa. Tälläkin viikolla ruokaa on haettu kaupoista useampana päivänä. Viimeksi nyt perjantaiaamuna, Heikkinen selvittää.
Seppälä ja Heikkinen sekä perustajiin kuuluvat Raija Kokko ja Hilkka Päivänsalo ovat olleet aiemminkin ruuanjakelun vapaaehtoisina. Yhdistys perustettiin toiminnan virallistamiseksi. Jakelusta on tehty myös asiaan kuuluvat selvitykset elintarvikevirastolle ja terveystarkastajalle – sekä sopimukset kauppojen kanssa.
Ruokaa jaetaan Kauppakatu 6:ssa sijaitsevassa liikehuoneistossa joka perjantai. Saapujille annetaan vuoronumero.
– Jos ensimmäisen kierroksen jälkeen ruokaa on vielä jakamatta, laitetaan toinen kierros pyörimään. Kaikki jaetaan, Seppälä tähdentää.
Kaikki neljä ovat mukana vapaaehtoisina. He myös maksavat yhdistyksen huoneiston vuokran sekä ruuan keräämisestä aiheutuvat kulut. Tukea toimintaan he eivät ole vielä mistään saaneet.
Mikä saa sydämen niin suureksi, että viikosta toiseen haluaa auttaa ventovieraita ihmisiä?
– Se joskus itseäkin ihmetyttää, Heikkinen naurahtaa.
– Kyllä se on auttamisen halu, hän jatkaa.
Seppälä nyökkää vieressä.
– Teemme tämän sydämestä. Palaute lämmittää. Moni kiittelee lähtiessä.
Kauppojen lahjoittaman ylijäämäruuan jakeluun eivät turvaudu pelkästään eläkeläiset. Joukossa on myös päälle parikymppisiä.
– Täällä käy kaikenikäisiä ihmisiä. Taustoja emme kysele keneltäkään. Tiedämme, että moni lapsiperhekin elää taloudellisesti tukalassa tilanteessa, mutta heitä täällä ei näe. Kannattaa muistaa, ettei tänne tulemista kannata hävetä. Kaikki ovat tervetulleita. Kynnys on matala, Veijo Heikkinen muistuttaa.
Limingassa ylijäämäruokaa jaetaan Rilukan ja Lyhteen toimesta myös seurakunnassa. Seurakuntatalolla jakopäivä on torstai.
Rilukka ry:n sali täyttyy. Liisa Seppälä mainitsee, että virallista ohjelmaa ei ruokajakelun lisäksi ole, mutta ehkä joku kerta ruuanhakureissulla pääsee myös kuuntelemaan musiikkia.
Eeva Lind kahvittelee hymyssä suin. Pirteä eläkeläinen ei malta olla vielä kiittämättä yhdistyksen vapaaehtoisia.
– Tämä on aivan mahtava homma!
