HAILUOTO Pohjahara lentää vauhdikkaasti Marjaniemen satama-altaaseen. Veneessä tilannetta seuraa tarkasti neljä oululaisopettajaa, ja Metsähallituksen meritiimin luontokartoittaja Essi Lakso on tunnistamassa mahdolliset löydökset.
Ensimmäisellä heitolla haraan tarttuu sekavan näköistä mössöä.
– Letkulevää, joka kasvaa ravinteikkaassa pohjasedimentissä, löydöstä selvittää toimittajalle aluemeribiologi Essi Keskinen, hänkin Metsähallituksen meritiimistä.
– Periaatteessa täällä pitäisi olla paljon ahvenvitaa, mutta vielä sitä ei ole saatu harattua.
Biologian ja maantiedon aineenopettaja Ari Kähkönen ja luokanopettaja Suvi Pasma Pateniemen koulusta sekä äidinkielenopettaja Outi Aine ja historian ja yhteiskuntaopin opettaja Katja Ryynänen Kastellin koulusta jatkavat haraamista.
Rannalle toiseen toimipisteeseen on levitetty poikasnuotta, jonka toimintaperiaatetta selvittää ruotsiksi meritiimiin niinikään kuuluva Claes Björkholm. Hänen kuulijakuntansa on joukko luulajalaisia opettajia.
Ruotsalaisopettajat tutkivat nuottaa, tutustuvat sukellusvarusteisiin ja kokeilevatkin niitä.
– Onpa raskas, huoahtaa ruotsin ja englanninopettaja Katarina van Deventer, jota Björkholm ja opettajakollega, suomen kielen opettaja Eija Metsävainio avustavat paineilmapullojen kanssa.
Myös suukappaleen kautta hengittäminen vaatii sekin oman tekniikkansa, van Deventer saa huomata.
Hailuodossa oli viime viikolla kolmipäiväinen, Perämerenkaaren opettajille suunnattu kurssi. Kurssilla on mukana paitsi maantiedon ja biologian aineenopettajia, myös muiden oppiaineiden opettajia ja luokanopettajia Oulusta ja Luulajasta. Kurssia koordinoi Oulun kaupunki.
– Olemme todella iloisia siitä, että mukaan tuli myös ruotsalaisopettajia. Aloitamme kurssit aluksi kahdenvälisenä, mutta tarkoitus on laajentaa koulutuksia koskemaan koko Perämerenkaaren opettajia aina Kalajoelta Ruotsin puolelle saakka, kertoo kurssia koordinoiva kehittäjäopettaja Jussi Tomberg Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalveluista.
Kurssi on osa isompaa Perämeri-työryhmän yhteistyöhanketta suomalais- ja ruotsalaiskoulujen välillä. Kolmen päivän aikana opettajat työskentelivät työpajoissa. Metsähallituksen vetämässä työpajassa tutustuttiin Perämeren biologiaan ja ekologiaan sekä merentutkimuksen välineistöön. Kurssin ohjelmassa oli esimerkiksi draamatyöpajoja, ja maankohoamisilmiötä tarkasteltiin pelillisin menetelmin. Osallistujien mukaan myös kokemusten vaihto ja kielitaidon kartuttaminen oli kurssin tärkeää antia.
Tombergin ja Keskisen mielestä Perämeren kasvillisuuteen, kalastoon, ekologiaan ja maantieteeseen keskittynyt, opettajille suunnattu työpajajakso on enemmän kuin tarpeen.
– Perämeri on lähes valkoinen läikkä kartalla. Kouluissa on siitä kovin vähän opetusmateriaalia, ja halusimme lisätä sitä, Laanilan koululla biologian ja maantieteen aineenopettajanakin työskentelevä Tomberg sanoo.
– Biologian oppikirjat keskittyvät pääasiassa Etelä-Suomeen. Niissä puhutaan rakkoleväniityistä ja sinisimpukkapatjoista, jotka biotooppeina kuitenkin loppuvat Merenkurkkuun, huomauttaa Keskinen.
Perämeren vesikemiakin on erilainen kuin muualla Itämerellä. Perämeri muistuttaa pikemminkin järveä kuin merta.
– Täällä ei esimerkiksi muodostu sinileväpuuroa niin kuin eteläisellä Itämerellä. Perämeressä on typpeä enemmän kuin fosforia, minkä vuoksi ilmasta typpeä itse tuottavilla sinilevillä ei ole samanlaista kilpailuetua kuin eteläisellä Itämerellä, jossa typpeä on paljon vähemmän kuin fosforia, Keskinen selvittää.
Katarina van Deventer kertoo, että hänen opinahjonsa Luulajan Residensskolan on tehnyt jo pitkään yhteistyötä Rajakylän koulun kanssa.
– Meillä on ollut opettaja- ja oppilasvaihtoa sekä vierailuja puolin ja toisin. Myös työharjoitteluvaihtoa on ollut jonkin verran. Se on ollut tosi mukavaa!
Tältä kurssilta hän toivoo saavansa kotiinviemisinä uutta opetusmateriaalia ja tuoreita opetusmenetelmiä.
– Ja kokemusten vaihtoa suomalaiskollegojen kanssa! Perämeri on meille yhteinen, mutta täällä olen huomannut, miten vähän me siitä tiedämmekään.
Van Deventer arvelee, että kansainvälistyminen ja kontaktit muihin maihin voivat lisätä myös opiskelijoiden motivaatiota opiskeluun.
– On tärkeää nähdä, että Perämeren alue on myös yhteinen työmarkkina-alue, huomauttaa Luulajan monikielisyyskeskuksessa työskentelevä, Kittilästä kotoisin oleva Metsävainio.
Tomberg toivoo, että jonain päivänä Perämerenkaarelle on kehittynyt verkosto, jonka avulla voisi päivittää vaikkapa vuodenaikaan liittyviä tietoja: milloin on nähty ensimmäinen kurki, koska voi mennä pilkille, milloin jäät ovat lähteneet ja niin edelleen.
– Konkreettista tekemistä opettajille ja oppilaille. Näin saatu data myös tallennettaisiin.
Lähitulevaisuudessa on tarkoitus on hakea apurahaa opettajavaihdon lisäämiseksi maiden välillä.
Pateniemen ja Kastellin koulujen opettajat ovat ehtineet jo kolmannelle rastille. Siellä esitellään merenpohjan tutkimusmenetelmiä. Rantahietikolle on vedetty sadan metrin mittainen sukelluslinja, jossa simuloidaan merentutkijoiden arkea.
Katja Ryynänen laittaa sukellusmaskin silmilleen, märkähansikkaat käteensä ja yrittää kirjoittaa muistiinpanoja näkemästään.
– Kuvittele, että näkyvyys on huono, vesi on kylmää ja aallokko on voimakas. Näet vain hyvin pienen alueen kerrallaan, simuloi Essi Lakso.
– Tämähän on ihan raivostuttavaa, puuskahtaa muistiinpanoihin tuskastunut Ryynänen – tosin naurussa suin.
– Jos tässä olisi vielä aallokkokin niin...
Majakkapihan savusauna lämpiää, ja Tomberg lähtee lisäämään kiukaaseen puita.
