Kun ihan ajatuksella ja rauhassa katselee globaalin energiankulutuksen kasvukäyrää, jossa näkyvät tuotetun energian lähteet, saattaa kokea ahaa-elämyksiä. Mieleen iskevä todellisuus voi olla niin ahdistava, että sen haluaa sulkea mielestään. Oheisesta energiakuvasta on selvästi nähtävissä:
1. Maailman energiantarve on kasvanut valtavasti ja kiihtyvää vauhtia, eikä kasvu ole hidastumassa. Miljardit ihmiset ovat vasta liittymässä sähköverkkoon tulevina vuosina.
2. Suurin osa energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla >80%.
3. Uusiutuvien energianlähteiden (tuuli ja aurinko) osuus on vielä häviävän pieni < 2%. Ydinvoiman osuus on myös yllättävän pieni, ~ 4%.
4. Edellisistä johtuen, fossiilisten energialähteiden käyttö tulee itseasiassa lisääntymään vielä pitkään, vaikka jarrua koitetaankin painaa.
Populistisissa poliittisissa kannanotoissa toistetaan ajatusta, että ilmasto-ongelma on enää poliittisesta tahdosta kiinni, keinot jo on. Tämä on virheellinen hokema, joka on itse asian kannalta vahingollinen. Se hidastaa tositoimiin ryhtymistä. Toisin uskottelu merkitsee sitä, että suuntaamme voimavarojamme ja julkisia panostuksia edelleen väärin.
Energia on kaiken tuotannon ja elämän perusta, jolle ei ole mitään korviketta. Poikkeuksetta kaikki, mitä ihmiskunta tekee ja saa aikaan, johtuu energian muuntamisesta toiseen olomuotoon. Täten ilmastopolitiikka on alisteinen energiapolitiikalle: jotta ratkaistaisiin ilmastokysymys, on ratkaistava ensin energia.
Tällä hetkellä käytännössä ainoa tapa vastata nopeasti valtavaan energiantarpeen kysynnän kasvamiseen on ikävä kyllä kivihiili, etenkin väkirikkaissa maissa. Tämän tosiasian takia näissä maissa rakennetaan tällähetkellä satoja uusia kivihiilenpolttolaitoksia. Populistisissa lausunnoissa korostetaan ko. maiden isoja panostuksia uusiutuviin energianlähteisiin, mikä on sinänsä totta, mutta samalla kätevästi ’unohdetaan’ millä kivihiilenmusta perusenergia oikeasti tuotetaan.
Poliittisen ja yleisen keskustelun perusteella energiaongelmanorsua ilmastolasikaupassa ei haluta katsoa, joten toimenpidevaatimukset sortuvat populistiseen moraaliposeeraukseen ja lillukanvarsiin takertumiseen. Tämä tietysti aiheuttaa asiaa laajemmin ajattelevilla ihmisillä oikeutetun vastareaktion.
Ei maailma pelastu sähköautoilla, jos sähkö tuotetaan fossiilisilla. Liha- ja maitokieltojen, ilmastoverojen yms. ajaminen varsinkin Suomessa, on tekopyhää hyvesignalointia, joilla haetaan nopeaa ja helppoa omantunnonhelpotusta, sekä poliittisia irtopisteitä. Näitä esimerkkejä voisi listata vaikka kuinka paljon.
Moraaliposeerauksen ja ’kokonaiskuvan’ ymmärryksen puutteen välille voi piirtää yhtäläisyysmerkin.
Ainoa mahdollisuus tulevina vuosikymmeninä ja vuosisatoina on laittaa kaikki panokset energiateknologian kehitykseen ja uusiin innovaatiohin.
Ydinvoiman potentiaali saa ymmärrystä nykyään jopa vihreällä laidalla. Tietysti se ottaa henkisesti kipeää, kun sitä on ensin vastustettu kymmeniä vuosia, mutta kun nyt ei vaan muu auta.
Pienydinvoimalat saattavat olla lähivuosikymmenten paras ratkaisu. Fuusioenergian valjastaminen ’vapauttaisi’ ihmiskunnan, tarjoten lähes rajattoman energianlähteen, mutta tätä saatanee odotella vielä satoja vuosia.