Koronariisi on avannut suomalaisten silmiä ja muuttanut käyttäytymistä monella tavalla. Ulkomaan matkojen sijaan kotoisaa Suomea on ajettu ristiin rastiin. Somepostausten perusteella suosikkeja ovat olleet muun muassa Koli, pieni saarikierros Nauvossa ja Lappi kokonaisuudessaan.
Kesämökkien kysyntä on kasvanut ja erilaiset kotien remonttihommat ovat kiinnostaneet niin, että osa Tikkurilan maaleista on loppunut. Pulaa lienee ollut myös painekyllästetystä puutavarasta. Iso ja myönteinen asia on myös alkoholittoman oluen myynnin kasvu – ainakin, jos se on vähentänyt prosenttioluen kulutusta. Jää nähtäväksi, onko näissä muutoksissa kyse tilapäisestä ilmiöstä vaiko uudesta trendistä.
Suomen tunnetuimpiin muuttoliikkeen tutkijoihin kuuluva Timo Aro kommentoi jossain vaiheessa: ”Kun tästä kriisistä tullaan ulos, niin parhaiten pärjäävät muutoksessa nykyisten kasvukeskusten lisäksi kaupunkien kehysalue ja kaupunkien läheinen maaseutu, siis sellaiset kaupunkien läheisyydessä olevat alueet, joissa yhteydet toimivat ja liikkuminen on helppoa”.
Koronan myötä on korostunut, että ihmiset haluavat asua turvallisesti ja väljästi. Pienillä paikkakunnilla ei koronaa juurikaan ole ilmennyt. Nopeat laajakaistayhteydet mahdollistavat asumisen ja työnteon maaseudulta, etänä asuinpaikasta riippumatta. Enää ei tarvitse asua kaupungissa.
Jos pitää ajatella koronakriisistä jotain myönteistä, niin se on pakottanut ottamaan käyttöön pikavauhdilla sähköisiä palveluita ja etäkokous- ja etätyöratkaisuja niin yrityksissä kuin julkisella sektorilla. On tapahtunut huikea digiloikka. Etätyön tekeminen ei olisi Limingassa mahdollista, ellei kunnassa olisi koko kunnan kattavaa laajakaistaa. Saimme rakennettua laajakaistan juuri oikeaan aikaan, ennen koronaviruksen tuloa. Huippunopeat yhteydet mahdollistavat liikkuvan kuvan, kokouksien ja tarvittavan materiaalin välittämisen.
Eläminen maaseutumaisissa kunnissa on muutenkin ollut korona-aikana helpompaa, kun ihmisiä on vähemmän ja riski saada virustartunta on merkittävästi pienempi. Ja eläminen yleensäkin on maalla edullisempaa. Asumiskustannukset omakotitalossa ovat OP-median mukaan alle puolet kerrostaloasumisen kuluista. Maaseutu on siis turvallinen ja edullinen huippuvaihtoehto.
Moni iso kaupunki tiivistää rakennettaan ja kaavoittaa alueitaan entistä ahtaammin. Jo nyt kaupunkeihin on muodostunut ”slummityyppisiä” asuntoalueita, joissa vain lähimpänä taivasta olevat ihmiset ja asunnot näkevät valoa. Pääosa joutuu asumaan varjossa ja pimeydessä läpi vuoden, keskellä asfalttiviidakkoa.
Kehyskunnissa on palveluita ja tilaa, taivasta ja valoa, metsää ja puistoa, vihreyttä ja turvallista elämää kaikille. Kehyskunnat tarjoavat laatua ja turvallisuutta, ei vaan koronan näkökulmasta vaan myös lasten, vanhusten ja perheiden elämisen sekä liikkumisen kannalta.
Meillä Limingassa aika ei kulu siihen, että lapsia kuljetetaan kaiket illat harrastuksiin, koska kaikki on lähellä ja lapset pääsevät kulkemaan turvallisesti pyörällä ihan itsekin.
Kuten Timo Aro kommentoi, tärkeää on, että yhteydet toimivat ja liikkuminen on helppoa. Nopea laajakaista ja moottoritie ovat olemassa. Tuleva raideliikenne helpottaa ja nopeuttaa yhteyksiä entisestään.
Pääkaupunkiseudulla etäisyyksiä mitataan ajassa. Oulun seudulla on syytä käyttää samaa mittaria. Helppo muistisääntö: Vain vartti valtatietä Liminkaan!
Pekka Rajala
Kirjoittaja on Limingan kunnanjohtaja.