Suomalaisen musiikkimaailman ykköstähtiin kuuluva Lauri Tähkä teki aloitteen muusikkojen yhteisestä esiintymisestä koronavirusepidemiasta kärsivien tukemiseksi taloudellisesti ja henkisesti.
Laulun kertosäe ”jos sä tarvit voimaa…ollaan yhdessä tai ainakin yhtä sydämessä” on viesti, joka sopii tähän aikaan erittäin hyvin.
Taloudellisen tuen lisäksi henkinen tuki on tarpeen monille, erityisesti yksin asuville kun pitäisi pysyä kotona ja välttää ihmiskontakteja. Viesti yhteisvastuun tärkeydestä ja myös toisten huomioimisesta on ajaton.
Vastuuta tulisi kantaa itsestä ja läheisistä, pysyä kotosalla, noudattaa viranomaisten ohjeita ja välttää kontakteja toisiin.
Kantamalla vastuuta omasta itsestä ja lähipiiristä, tulee kannettua yhteisvastuuta parhaiten myös nuorista, vanhoista, sairaista ja riskiryhmään kuuluvista.
Koronaepidemian aikana asenne ei saisi olla minä itse tai ihan sama, kyllä mä sen taudin kestän. Saatat kyllä kestää, mutta et ilman suomalaisen yhteiskunnan tukea ja toimia. Yhteiskunnan selkäranka on valtio ja kunnat yhdessä, ei kukin erikseen.
Valtio päättää ja linjaa ja sen mukaisesti kunnat toimivat ja toteuttavat asiat paikallisella tasolla.
Isoisäni oli sota-ajan kokenut ja eli lähes 100 vuotiaaksi. Kalle-papan kuoltua löysimme hänen kellaristaan kymmeniä kiloja riisiä, jauhoja ja sokeria maitotonkkiin varastoituna. Myös käteistä rahaa löytyi kenkälaatikkoon piilotettuna. Sain perintönä myös käyttämättömiä flanellipaitoja ja alushousuja.
Taisi siellä olla myös yksittäinen viinapullokin.
Hän oli varautunut, kuten sota-ajan ihmiset yleensä. Varautuminen ja omavaraisuus perheissä ja kansallisella tasolla on tärkeää edelleen.
Suomessa on hyvä varautumisjärjestelmä, mutta ei täydellinen. Huoltovarmuuskeskus vastaa siitä, että Suomessa riittää pidemmäksi ajaksi tarvikkeita ja varusteita kasvomaskeista viljaan ja öljyyn saakka. Lisäksi meillä on päivittäistavara-, kuljetus- ja energia-asioihin keskittyneet poolit, jotka koordinoivat eri osa-alueita.
Kuten on huomattu, hyväkin järjestelmä on haavoittuvainen, jos se perustuu väärään tai puutteelliseen tietoon. Epidemian jälkeen tultaneen arvioimaan miten varautumisjärjestelmää tulee kehittää, jotta se vastaa nyky-yhteiskunnan uhkia.
Korona-epidemian laajentuessa pula erilaisista suojatarvikkeista on kasvanut erittäin voimakkaasti.
Yksittäiset valtiot, USA eturivissä, ajavat oman maansa ja kansalaistensa etua hinnalla millä hyvänsä. Rokotteita yritetään ostaa yksinoikeudella vain oman maan kansalaisten käyttöön. Tilattuja ja sovittuja suojavaruste-eriä yritetään ostaa lentokentillä monikertaisilla hinnoilla.
Poikkeusoloissa oman maan ja kansan etu nousee ylitse muiden, sopimuksista viis.
Maailma ja suomalainen yhteiskunta muuttuu koron seurauksena tavalla, jota emme vielä tiedä. Etätyö ja etäkokoukset jäänevät pysyväksi ilmiöksi vaikuttaen samalla ilmastohaasteeseen. Jos käsienpesu jää tavaksi, se vaikuttanee koronan ohella muiden sairauksien leviämiseen.
Koronaepidemia on kertonut karulla tavalla, kuinka olemme riippuvaisia muun muassa Kiinasta ja sinne siirretystä tuotannosta. Olisiko järkevää kotiuttaa osa tuotannosta takaisin Suomeen?
Toivottavasti kotimaisuuden ja pienyrittäjyyden arvostus kasvaa. Nyt paikalliset pienyrittäjät tarvitsevat meidän kaikkien ostovoimaa ja palveluiden käyttöä heti, uudella tavalla. Myös maaseudun ja kotimaisen elintarviketuotannon merkitys korostuu sitä enemmän, mitä kauemmin poikkeusolot kestävät.
On hyvä muistaa, että maaseutu pitää Suomen kriisiaikoina pystyssä.
”Ollaan yhdessä tai ainakin yhtä sydämessä.”
Pekka Rajala
Kirjoittaja on Limingan kunnanjohtaja.