Kuntien vuoden 2018 tilinpäätökset kertovat karua kieltä kuntien talouden tilanteesta. Tilastokeskus julkaisi perjantaina vuoden 2018 kuntataloustilaston, jonka mukaan kahdella kolmasosaa kunnista eli 209 kunnassa vuoden 2018 tulos on miinusmerkkinen.
Kuntaliiton mukaan kuntatalous on ajautunut kriisiin. Se ei ole ihme sillä, sen verran ahkerasti ovat kansanedustajat viimeisen kolmen vaalikauden aikana uusia lakeja ja velvoitteita säätäneet kunnille.
Mukava se on lakeja säätää ja uusia palveluja luvata, mutta samalla pitäisi huolehtia siitä, että kunnilla olisi myös varaa tuottaa ne uudet palvelut ja etuisuudet.
Olisi hyvä muistaa että ”Ei se yhteiskunta niin pyöri että kaikkia uutta vaan luvataan ja kukaan ei pysty maksamaan. ”
Halutaan antaa kansalaisille enemmän, lisää ja ilmaiseksi mutta kun kunnat ei pysty ei kykene.
Kunnat eivät vastusta uusia etuisuuksia, mutta toive on että valtio myös käytännössä vastaa kustannuksista.
Uusi hallitusohjelma näyttäisi lupaavan lisää hyvää, jopa 1000 uutta terveyskeskuslääkäriä, hoitoon pääsy kiireettömissä tapauksissa viikossa, oppivelvollisuuden maksuton pidentäminen 18 ikävuoteen, hoitajamitoitus 0,7 vanhuspalveluissa, päivähoidon ryhmäkokojen pienennys, subjektiivisen päivähoito-oikeuden palautus, maksuton aamu- ja iltapäivähoito vähävaraisille jne.
Juuri ilmestyneen ohjelman mukaan valtio lupaa rahoittaa ja kompensoida kunnille uudet tehtävät ja toimenpiteet.
Eri asia on sitten miten kompensaatio kohdistuu eri kuntiin.
Perinteisesti kustannusten kasvu ja kompensaation saajat ovat eri kuntia.
Lisäksi valtiovarainministeriö arvioi tahallaan kustannukset alakanttiin.
Miten sitten täällä pohjoisessa?
Oulun kaupunkiseudun kunnista positiivisen tuloksen tekivät vain Liminka 1,6 Me, Kempele 1,4 Me ja Lumijoki 66 000 e.
Tilanne on huolestuttava, ottaen huomioon Rinteen hallitusohjelman linjaukset.
Voiko yksittäinen kunta vaikuttaa omaan talouteensa vai ovatko kunnat sidoksissa valtion lupauksiin.
On pakko todeta, että pääosa kuntien tuottamista palveluista on lakisääteisiä ja tiukasti mitoitettuja. Kuntien talous on siis tiukasti sidoksissa kunkin hallituksen ohjelmaan.
Kuntatasolla palveluita ja kaikkea hyvää saa tarjota vain sen verran kun on lompsassa rahaa.
Liminkalaiset tietävät tämän, sillä kunnassa on jouduttu ja kyetty takavuosina tekemään kipeitä päätöksiä ja muuttamaan palvelurakenteita, ottaen huomioon mm. väestökehitys ja talous.
Ehkä nuo päätösten vaikutukset näkyvät nyt vuoden 2018 luvuissa.
Jos katsoo 30 vuoden aikajänteellä taaksepäin voi todeta, että samaa humppaa tuo veli valtio on soittanut vuosikymmenet.
Aina on uusia hallitus tanssittanut kunnat pyörryksiin, leikattu valtionosuuksia ja silti lisätty uusia palveluita. Sitten on taloudet olleet kuralla ja taas on palautettu aikaisemmin leikattuja varoja.
Havukka-ahon ajattelija päätyi pohdinnoissaan että on olemassa useaa erilaista viisauden lajia.
Kaukoviisautta, teoreettista viisautta, käytännön viisautta ja sitä parasta ja eniten ilmenevää viisauden lajia jälkiviisautta.
Nyt kunnissa tarvittaisiin varmaankin tuota vähiten kerääntynyttä viisautta, eli kaukoviisautta. Jos syntyvyyden lasku jatkuu tai jää nykyiselle tasolle, on monen kunnan syytä pohtia mitä tarttis tehrä.
Myös väestön keskittyminen kaupunkiseuduille vaikuttaa tulevaisuudenkuvaan.
Kuntapäättäjien olisi hyvä mietiskellä ja pyöritellä mielessään edellisten lisäksi mitä vaikutuksia uuden hallituksen ohjelmalla, SOTE- linjauksilla tai mahdollisella maakuntaverolla on yksittäisiin kuntiin, alueisiin ja niiden palveluihin.
Ehkäpä siinä on kesäksi tarpeeksi pohdittavaa, Hyvää ja aurinkoista kesää kaikille!