HAILUOTO – Pitää olla kiitollinen, että vuosittain saamme tänne hyviä puhujia, Hailuodon kulttuurisihteeri-kirjastonhoitaja Kari Blomster avasi saarelaisten kotiseutujuhlan Aito helmi -salissa sunnuntaina.
Tänä vuonna kiitollisuuteen oli erityisesti aihetta Blomsterin mukaan. Vielä viikkoa aikaisemmin hän suunnitteli pitävänsä pienen ja vaatimattoman juhlan hailuotolaisille. Viime viikon maanantaina hän sai kuitenkin kuulla, että Ahti Paulaharjun valokuvista ja kartoista oli juuri valmistunut kirja. Ja niinpä kotiseutujuhlaan hän pyysi kirjan koonneen tietokirjailija Marjut Paulaharjun.
Uusi kirja ja Ahti Paulaharju kiinnosti saarelaisia. Aito helmi -salissa tunnelma oli tiivis, kun paikalle oli saapunut 100 ihmistä kuulemaan aiheesta.
– Pieneen juhlapaikkaan tulee hyvä tunnelma, kun istutaan pikkuisen kylkimyyryä, Kari Blomster lisäsi.
Isänsä Ahti Paulaharjun runsasta aineistoa läpikäynyt Marjut Paulaharju teki Luodon kirous -teoksen yhdessä veljensä Jyri Paulaharjun kanssa. Kotiseutujuhlan esitelmän Marjut Paulaharju piti kuitenkin yksin
– Hailuoto veti isää puoleensa. Hän kävi saarella pikkupoikana isänsä Samuli Paulaharjun kanssa. Myöhemmin hän tunsi Hailuodon vaanivan aina taustallaan, ikään kuin kirouksena. Siitä tuli teokselle nimi, Luodon kirous.
Hailuoto ei jättänyt Ahti Paulaharjua rauhaan, ja lopulta hänen haaveensa toteutui. Vuosina 1948-51 hän pääsi saarelle tekemään haastatteluja ja kartoittamaan saaren topografiaa.
Ahti Paulaharju työskenteli Suomen armeijassa topografipataljoonan päällikkönä talvi- ja jatkosodan aikaan. Kartoitusmatkallaan Suomen halki hän näki, miten sota oli hävittänyt talonpoikaiskulttuurin maasta. Havainto sai Paulaharjun ajattelemaan Hailuotoa.
– Isälleni tuli idea, että täällä talonpoikaiskulttuuri on säilynyt sodasta huolimatta. Hän asetti tavoitteekseen aineiston keräämisen Hailuodosta haastattelujen avulla. Lisäksi hän huomasi ilmavalokuvien toimivan hyvänä aineistona.
Kartoitusmatka Hailuotoon ei olisi välttämättä onnistunut, jollei samoihin aikoihin olisi käynnistynyt kartoitushanke Oulujoen alueella. Vaikutuksensa luvan saantiin saattoi olla myös sillä, että Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa oli käynnistynyt samankaltainen kartoitushanke, jota Ahti Paulaharju suunnitteli.
– Lisäksi tuolloin käytössä ollut Kalmbergin kartta oli vuodelta 1856. Se oli vanha ja mittakaavaltaan sopimaton, joten uudelle kartalle oli tarvetta. Vuonna 1947 käynnistyi valtakunnallinen maanmittausprojekti, ja niin isäni sai luvan Hailuodon peruskartan tekemiseksi.
Karttoja varten Ahti Paulaharju kartoitti Hailuodon taloja ja tupia. Hän keräsi huomattavan tarkkoja tietoja esimerkiksi kartanoiden rakennusten paikoista.
– Hän saattoi saada tietoja jopa kolmelta eri sukupolvelta ja rakennuksista, joita ei enää ollut tai joita oli siirretty.
Samalla Ahti Paulaharju ikuisti valokuviin talonpoikaista elämää. Hän kuvasi saarelaisten työntekoa, kuten sadonkorjuuta, kuokintaa tai kalastusta. Kartanoiden päärakennuksista kuvia kuitenkin kertyi vähän.
– Olen järkeillyt sen johtuneen siitä, että isäni lähti kartoittamaan topografiaa. Hän piirsi satoja pohjapiirroksia, jopa talojen pohjapiirroksia. Rakennuksien valokuvia ei tässä työssä tarvittu.
Aineistoa kertyi lopulta satoja sivuja. Ahti Paulaharju suunnitteli kirjoittavansa 800-sivuisen teoksen sen perusteella. Kirja jäi tekemättä, mutta Paulaharju ennätti julkaista 13 artikkelia aiheesta. Lisäksi hän piti lukuisia esitelmiä ja puheita Hailuodosta.
Marjut ja Jyri Paulaharjun koostamassa kirjassa sivuja on vähän vähemmän kuin heidän isänsä suunnittelemassa teoksessa, mutta sittenkin luettavaa on kiitettävästi 240 sivun verran.
– Minun ja veljeni tavoitteena oli tallettaa isäni keräämä aineisto jälkipolville tutkittavaksi.