Saara Isola kuuluu Hailuodon metsästysseuraan, ja odottaa innolla sorsanpyynnin alkua. Isola ei koskaan aseta itselleen minkäänlaisia tavoitteita saaliin suhteen, vaan hän lähtee jahdille hakemaan lähinnä hyvää mieltä. Saalis on kuitenkin se, joka kruunaa pyyntireissun.
– Mikäpä olisi sen mukavampaa kuin hyvä aamulento. Viehätys on siinä, ettei koskaan tiedä, mistä saalistusreissusta tulee onnistunut. Onnistuminen ei ole kiinni saalismäärästä, vaan esimerkiksi hienosta auringonlaskusta.
Isolalla on muutamia vakipaikkoja, joissa hänen on päästä käymään ainakin kerran sorsanpyyntikaudella. Liikkeellä kannattaa olla auringonnousun tai laskun aikaan, sillä silloin sorsat lentävät.
Isolan metsästysinto alkoi alunperin hirvenpyynnistä reilu kymmenen vuotta sitten. Hirvenpyynnin myötä kiinnostus heräsi myös sorsanpyyntiä kohtaan. Innostusta aiheutti myös oman koiran hankinta. Isolan koira on sorsanpyynnistä todella innoissaan, eikä ymmärrä sitä, että aina ei voi ampua, vaikka sorsa näkyisikin. Isola haluaa olla varma, että osuu saaliiseen ampuessaan.
– Koirani on aivan raivona, jos joku muu ampuu sorsan. Välillä joudun ampumaan muuten vain ilmaan, ettei koirani pety. Se antaa anteeksi ohimenemisen, mutta ei ampumatta jättämistä.
Metsästysporukka on Isolalle tuttu. Metsästyksestä on tullut myöhemmällä iällä perheen yhteinen harrastus.
Isola kokee metsästysporukan mukavaksi, ja siellä saa olla juuri sellainen kuin on. Hän ei ole kokenut ennakkoluuloja tai syrjintää sen vuoksi, että on nainen. Hän kuitenkin uskoo, että ihmisillä olisi epäilyksiä häntä kohtaan, jos hän olisi sellaisessa porukassa, jossa häntä ei tunnettaisi.
– Täällä kaikki tuntee minut, eikä kukaan kummastele tekemisiäni. Täällä ei tarvitse esittää.
Isolan mielestä on tärkeää metsästää niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Hän ei ole halunnut lähteä mukaan kaikkiin metsästäjille tyypillisiin maneereihin.
– Minulle tämä ei ole välineurheilua. En haluaisikaan olla koko ajan ostamassa jotain uutta härpäkettä.
Hailuodossa järjestetään sorsanpyynnin alkua edeltävänä iltana jahtitanssit, joihin Isola on monesti osallistunut. Virallista sorsanpyynnin aloituspäivää juhlistetaan yleensä sillä, että jahdille lähdetään isommalla porukalla ja sen kunniaksi illalla lämpiää usein savusauna. Yleensä Isola viihtyy sorsametsällä kuitenkin yksin.
– Eipä sitä muuten tule lähdettyä kömpimään metsään aamuneljältä. Kun lähden vain pistäytymään, niin siellä hurahtaa huomaamatta monta tuntia.
Sorsanpyyntiin vaaditaan metsästyskortti ja metsästyslupa. Isolan paras vinkki sorsametsälle on riittävä naamioituminen. Hän on harjoitellut sorsastuskautta varten ampumalla kiekkoja radalla.
– Ei pidä lähteä metsälle testaamaan, että osuuko. Harjoitteleminen etukäteen on todella tärkeää.
Isola arvostaa saalista todella paljon, mutta sorsapaisti ei ole hänelle arkiruokaa.
– Koirani pitää saalista suuressa arvossa myös, Isola nauraa.
Rannoilla paukkuu tiistaina
Sorsastus käynnistyy tiistaina 20. elokuuta kello 12. Tuolloin käynnistyy haapanan, heinätavin, jouhisorsan, kanadanhanhen, lapasorsan, lehtokurpan, nokikanan, sini- eli heinäsorsan, tavin, telkän ja tukkasotkan linnustus.
Pyyntiaikaa on vuoden loppuun.
Vuosittain sorsastukseen osallistuu valtakunnallisesti noin 100 000 metsästäjää, kun kaikkiaan Suomessa metsästäjiä on kolminkertainen määrä.
Riistakeskuksesta muistutetaan, että metsästäjän tulee ampua vai tunnistamiaan metsästettäviä vesilintuja. Metsästäessä tulee ottaa huomioon kesämökit, asutus, kotieläimet ja muut metsästäjät. Saaliin määrässä tulee käyttää harkintaa.
Noutavaa koiraa tulisi käyttää aina kun se on mahdollista. Haavoittuneen vesilinnun löytämiseksi pitäisi tehdä kaikki mahdollinen.
Hylsyt ja muut roskat tulee kerätä pois maastosta.
