Par­tios­ta ha­lu­taan kai­kil­le avointa – osalle vahva seu­ra­kun­ta­yh­teys voi olla kyn­nys­ky­sy­mys

Kirkko ja partio ovat tehneet yhteistyötä siitä lähtien, kun partioliike rantautui Suomeen noin sata vuotta sitten. Samankaltainen arvopohja on luonut yhteistyölle hedelmällisen maaperän, ja partio onkin perinteisesti mielletty hyväksi seurakuntien lapsi- ja nuorisotyön toimintamuodoksi.

– Osalle partiolaisista vahva seurakuntayhteys ja hengellisyys ovat kuitenkin partioon liittymisen esteitä, tietää Saija Kivelä partiolippukunta Samposista.

Partiossa on käyty parin viime vuoden aikana arvokeskustelua, johon on osallistunut tuhansia partiolaisia.

– Arvokeskusteluissa nousi tiettyjä asioita esiin, ja yksi niistä oli uskonnon asema, Kivelä kertoo.

Keskustelun pohjalta on syntynyt tarve sanoittaa uudelleen partion arvopohjaa. Suomen partioliikkeen keskusjärjestönä toimivan Suomen Partiolaisten riveissä onkin ryhdytty pohtimaan tapoja, joilla partiotoiminnasta saataisiin kaikille avointa.

Viime marraskuussa Suomen Partiolaiset käynnisti toimintaa ohjaavan peruskirjan päivittämisen. Pohjanmaan Partiolaiset ry:n piirinjohtajana toimiva Kivelä on mukana peruskirjatyöryhmässä. Hän kertoo lähteneensä muutostyöhön mukaan avoimin mielin.

– Näen, että on tärkeää, että partio olisi entistä avoimempi. On mietittävä, miten partion ovet saataisiin auki siten, että voidaan säilyttää partion ominaisimmat piirteet, Kivelä toteaa.

Muutosprosessin aikana on tavoitteena sanoittaa partion arvot entistä ymmärrettävämmin ja päivittää partion kasvatustavoitteiden sisältöjä. Lisäksi partio haluaa pysyä mukana yhteiskunnan muutoksessa muun muassa huomioimalla monikulttuurisuuden ja panostamalla rauhantyöhön ja kansainvälisyyteen. Myös partiolupaus on tapetilla. Se aiotaan päivittää siten, että partiolaisilla on halutessaan mahdollisuus antaa lupaus, jossa ei viitata suoraan uskontoon.

– Nykyisin lupauksessa on mukana Jumala-sana. Sitä ei kuitenkaan vielä tiedetä, tuleeko lupauksia tulevaisuudessa olemaan yksi vai kaksi, Kivelä tarkentaa.

Vaikka uskonnon roolia tarkastellaan nyt partiotoiminnan piirissä uusin silmin, ei partioliike ole hylkäämässä hengellisyyttä. Kivelä vakuuttaa, ettei seurakuntayhteyttä aiota katkaista.

– Hengellisyyttä ei edelleenkään olla sulkemassa pois, vaan mahdollistetaan myös muihin uskontokuntiin kuin kristittyihin kuuluvien ja uskonnottomien toimiminen partiossa. Avoimuus on iso teema. Tavoitteena on, että kaikki kokisivat partion omakseen, Kivelä linjaa.

Kivelä kertoo partiolippukuntien olevan pääsääntöisesti omia paikallisyhdistyksiä, joiden toimintaan ovat tervetulleita jokainen taustasta ja vakaumuksesta riippumatta.

– Meillä Samposissa on myös muihin uskontokuntiin ja täysin uskonnottomia toiminnassa mukana. Partiotoimintaan kuuluu hengellisyys, mutta kunnioitamme kaikkien vakaumuksia, Kivelä toteaa.

Seurakunta toimii monen lippukunnan taustayhdistyksenä. Näin on myös Kempeleen Samposilla. Kirkko on Samposten merkittävä yhteistyökumppani, ja hengellisyys näkyy Kempeleen partiotoiminnassa muun muassa hartauksissa, leirikirkoissa ja itsenäisyyspäivänä kirkossa järjestetyissä lupauksenantotilaisuuksissa. Seurakunta myös tarjoaa partiotoiminnalle tilat.

– Uskonto ei kuitenkaan ole pääosassa. Me teemme partiossa paljon muutakin, Kivelä painottaa.