Par­tio­lais­ten vaellus jatkuu: Karhut ja Majavat tar­poi­vat 157 ki­lo­met­riä

Karhut ja majavat luotseineen.
Karhut ja majavat luotseineen.
Kuva: Markku Tölli

PIIKKIÖ Limingan Niittykärppien 808-kilometrisen Hamina17-vaelluksen osuus numero 6 lähti liikkeelle Siuntiosta. Viiden päivän ajan Karhu- ja Majava -vartiot veivät viestiä eteenpäin keskimäärin 30 kilometriä päivässä.

Viimeisen päivän urakka oli peräti 37-kilometrinen urosmehiläisen taival Halikosta Piikkiöön. Make ja Asser Korhonen pyrkivät luotsaamaan vaellusta historiallisia kuninkaanteitä pitkin. Niinpä alun perin 110 kilometrin pituiseksi määritelty matka Siuntiosta Piikkiöön venähti 157-kilometriseksi. Vanha sanonta ”ei matka tapa, vaan vauhti” ei aivan pitänyt paikkaansa, sillä Karhut ja Majavat painelivat vaikeuksitta välillä 7 kilometrin tuntivauhtia - rinkat selässä. Kumpuilevat vanhat kuninkaantiet olivat henkisesti keveitä kulkea, mutta välillä oli käveltävä asfalttisia valtateitä, joilla jokainen kilometri söi jalkoja ja miehiä.

Kirjaimellisesti ”kantapään kautta” jokainen oppi sen, että pitkillä matkoilla huolto on tärkeintä. Kengät eivät saa hangata, rakot on laastaroitava ja varpaan välit eivät saa tuoksahtaa homejuustolle.

Säännöllinen hörppäys vesipullosta on välttämätöntä, sillä nestehukka pysäyttää vahvimmankin kulkijan. Silti henkinen uupuminen on kuitenkin kaikkein vaarallisinta. Sitä torjui huoltajana toiminut Tapsa Mattila räiskäleillä, pitsoilla, käristetyllä läskillä ja muilla henkisen terveyden voimaherkuilla päivän kävelyurakan jälkeen.

Karhujen ja Majavien reitillä olisi muutama vuosi sitten ollut seitsemän kuntaa, mutta nyt oli vain kaksi. Kuntaliitokset olivat synnyttäneet kaksi laajaa kaupunkia, Raaseporin ja Salon. Molempien paikkakuntien kaupunginjohtajat saapuivat ottamaan vastaan Niittykärppien kuljettaman viestin. Viestinlukujen paikat olivat arvokkaita; Mustion linna Raaseporissa ja Halikon kirkko Salossa.

Viimeisellä etapilla veret punnittiin, sillä 37-kilometrisen päivämatkan viimeiset 15 kilometriä kulki asfalttisen valtatien pitkiä suoria. Mutta juuri silloin kävelyvauhti kiihtyi huippuunsa, sillä viesti oli vietävä perille Piikkiöön sovittuna aikana. Ja siinä onnistuttiin.

Karhuista ja Majavista vaeltamassa olivat Joona Pengerkoski, Joni Haapaluoma, Otto Haikola, Tapio Junttila ja Eerik Junttila.

Ilmoita asiavirheestä