Niittykärppien perinteinen kesäleiri Pökkelö oli tänä vuonna Hamina-Pökkelö eli osa Olavinlinnasta Hämeenlinnaan ulottuvaa viestivaellusta. Kolme ensimmäistä päivää, 24.-26.7., leiriläiset vaelsivat Kuninkaantietä Piikkiöstä Turkuun. Lopuksi leireiltiin kolme yötä Sauvon Ahtelassa ja vietettiin päivät tutustuen vanhan pääkaupunkimme nähtävyyksiin.
Historiallisiin maisemiin sijoittuvalle leirille ei ollut vaikeaa keksiä teemaa. Kaikki 10 leirivartiota oli nimetty Suomen historian merkittävien henkilöiden mukaan ja jokainen päivä kuljetti leiriä esihistorian hämärästä kohti nykyaikaa. Vaelluksen aikana edettiin maailman synnystä Euroopan keskiajalle. Teeman innoittamat rastitehtävät rytmittivät patikoimista sopivasti. 7-10-vuotiaat sudenpennut ja 10-12-vuotiaat seikkailijat kävelivät koko matkan. 13-15-vuotiaat tarpojat pääsivät myös soutamaan osan matkaa kirkkoveneillä. Perhepartiolaiset, eli alle kouluikäiset, kävelivät kukin voimiensa mukaan ja pääsivät välillä rattaiden, polkupyörien, auton tai vanhemman kyytiin. Nuorin koko matkan omin voimin kulkenut oli polkupyörällä liikkunut 5-vuotias Helmi.
Hamina-viestikapula luovutettiin juhlallisesti Limingan kirkkoherra Ilkka Tornbergille ja talouspäällikkö Matti Ruotsalaiselle Turun tuomiokirkon kupeella keskiviikkona 26.7. illansuussa. Luovutusta edelsi marssi Kupittaan urheilupuistosta Vanhalle suurtorille. Ilkka ja Matti veivät viestiä Lietoon asti, josta Koski TL:aan asti jatkoi Jukka ”Lykki” Maalo ja edelleen Koskelta Somerolle Elina Luhta.
Torstain ja perjantain aikana jakaannuimme neljään ryhmään ikäkausittain ja pääsimme kaikki tutustumaan Turun linnaan ja tuomiokirkkoon sekä Aboa Vetus- museoon ja Luostarinmäen käsityöläismuseoon. Viimeksi mainitussa saimme myös nauttia upeista kansantanssiesityksistä Europeade-tapahtuman varjolla.
Tuorlan majatalo, Ispoisten kartano ja Turun kaupungin nuorisoleirikeskus Sauvon Ahtelassa toimivat yöpymispaikkoina mainiosti. Turun päivien lounaspaikkana saimme käyttää Vartiovuoren kesäteatterin katettua katsomoa. Lämmin, välillä suorastaan helteinen sää helli osallistujia ja huolto-organisaatiota. Se asetti myös omat haasteensa: jos joku olisi kirjannut tukkimiehen kirjanpidolla jokaisen kehotuksen ”muistakaa juoda riittävästi” tai ”olettehan täyttäneet vesipullonne”, ei ihan pieni paperi olisi riittänyt!
Hamina-Pökkelö17 onnistui yli odotusten. Paljon uutta ja ihmeellistä, jotain vanhaa (mm. rutinoitunut muonitustiimi ja tarkasti valvottu hiljainen aika öisin), jotain lainattua eli Turun nähtävyyksien hyviksi havaitut ohjelmat koululaisryhmille, ja jotain sinistä eli partioperinteet iltanuotioiden, marssihuutojen sekä kiertävien palvelutehtävien muodossa pitivät osallistujat hyväntuulisina ja innokkaina koko viikon. Oli helppoa lausua viimeisen iltanuotion sisaruspiirissä yhteen ääneen: ”Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä leiristä. Se oli UPEA”.
Waarien ryhmässä mukana olivat Sami, Pyry ja Markus sekä Nipa Niittykärppä. Vaellusosuutemme alkoi maanantaina 31.7. klo 14, kun viestin Somerolle tuonut Elina luovutti sen ja luimme vaellusviestin sivistysjohtajalle. Kahvien jälkeen suuntasimme Hämeen Härkätielle, jota talsimme viiden tunnin ajan, kunnes saavuimme Ruostejärven laavulle Hämeen luontokeskuksen lähelle. Ensimmäisenä päivänä kävelimme kovaa asfalttia, joka otti jalkapohjiin. Ilma oli mitä mainioin ja kävelyvauhti oli ripeä.
Toiselle päivälle oli sovittu viestin luku Tammelan edustajille klo 10. Paikalla Hämeen luontokeskuksella oli myös toimittaja Forssan lehdestä, jonka etusivulla olimme seuraavana päivänä. Luontokeskukselta saimme vielä kartan mukaamme, ja lähdimme kulkemaan Ilvesreittiä luontoon Härkätien sijaan. Matkalla laitoimme ruokaa ja Pyry tapasi Eerikkilän eräopaskouluttajia, joista yhdeltä saimme hyödyllistä tietoa tuleviin yöpaikkoihin liittyen. Yhtäkkiä Markuksen kengänpohjasta irtosi palanen, ja havaitsimme kenkien olevan hajoamispisteessä. Loppupäivä menikin miettiessä, kuinka saisimme hankittua uudet kengät. Samalla Ilvesreitti osoittautui huonokuntoiseksi ja jouduimme menemään tietä pitkin. Illalla menimme aina Räyskälän lentokentälle asti, sillä aiempi laavu ei ollutkaan hyvä yöpaikka.
Seuraavana aamuna Markus lähti Forssan lippukunnanjohtajan kyydillä ostamaan kenkiä Samin ja Pyryn jäädessä viettämään aamupäivää Räyskälään. Purjelennolle ei päästy sateisen sään vuoksi. Puoliltapäivin Markus palasi taksilla ja luimme vielä viestin Räyskälä-säätiön toiminnanjohtajalle, joka edusti samalla Lopen kuntaa. Söimme vielä lounaan lentokenttäravintolassa, ja vasta kahden aikoihin starttasimme Räyskälästä. Kävelimme tuona päivänä maantietä, hiekkatietä ja Härkätien museotietä. Illalla tulimme kodalle, joka oli yllättävän hieno. Löytyi sähkövalot ja latauspistokkeet. Kodan omistaja toi meille puita ja vettä ja osoittautui itsekin innokkaaksi retkeilijäksi.
Torstaina oli luvassa pitkä päivä, joka meni varsin kevyesti hyvien reittien ja onnistuneen aikataulutuksen ansiosta. Keskipäivällä vierailimme Rengon keskiaikaisessa kirkossa ja pidimme muutenkin taukoa kylässä. Rengosta eteenpäin Ilvesreitti oli hyvässä kunnossa. Heinisuon pitkospuita ylitettyämme pidimme kahvitauon mainiolla paikalla. Illalla poikkesimme Katiskoskelle, jossa oli toinen yöpymispaikkavaihtoehto, joka oli pikemmin grillikatos kuin kota. Näin ollen jatkoimme Pitkämäen kodalle vielä pari kilometriä. Päivämatkaksi tuli 33 kilometriä eli yhtä paljon kuin tiistaina.
Perjantai valkeni sateisena. Tiesimme, ettei matkaa olisi paljon Hämeenlinnaan. Innostusta oli ilmassa ja matka sujuikin keveällä askeleella. Saimme kyydin Aulangon kylpylään, missä peseydyimme uimahallin oltua saneerauksen alla. Klo 15 oli Hamina 17 päätöstilaisuus Hämeenlinnan keskiaikaisessa linnassa. Lämminhenkisessä tilaisuudessa viesti luettiin Hämeenlinnan edustajille ja Make otti viestin vastaan.