KEMPELE Puoliso ei puhu eikä pussaa? Tai puhuu, mutta liian paljon eikä koskaan kuuntele?
Vuorovaikutustaitojen puuttuminen aiheuttaa ongelmia parisuhteissa. Kempeleläiset, pian parikymmentä vuotta parisuhdetyötä Kataja ry:n riveissä tehneet Aino ja Heikki Kaikkonen muistuttavat, että jokainen oppii puhumisen ja vuorovaikutuksen kulttuurin omassa perheessään.
– Kun kaksi eri systeemistä tullutta menevät yksiin, ei yhteistä vuorovaikutustapaa välttämättä löydetä. Pitää löytää malli, mikä toimii molemmille. Mutta se vaatii työtä.
Kaikkoset ryhtyivät parisuhdetyöhön vuonna 2000. Heidän oma tarinansa tosin alkoi jo paljon aikaisemmin, 12. helmikuuta 1966.
– Oli lauantai-ilta. Jäimme samalla pysäkillä pois ja kysyin, saisinko saattaa Ainon kotiin, Heikki Kaikkonen muistelee.
Parisuhteella oli kivinen alku, sillä kempeleläisen tytön ja oululaisen pojan nuorena aloittama suhde ei saanut vanhemmilta kannatusta. Molemmilla on ollut kuitenkin alusta saakka vahva tahto saada yhteiselo onnistumaan.
– Minulla oli hyvin voimakas tunne siitä, että haluan liiton kestävän ja toimivan, Aino Kaikkonen huomauttaa.
Suomessa merkittävä määrä avioliitoista päätyy eroon.
Eikö pareilta löydy enää samanlaista tahtotilaa liittonsa säilyttämiseksi?
Heikki Kaikkonen sanoo syiden juontuvan negatiiviseen yksilökeskeisyyteen.
– Ajatellaan, että minun täytyy saada koko ajan kaikki. Toiselta odottaa koko ajan jotain, vaikkei edes tiedä mitä tarvitsee.
– Mekin olemme opetelleet puhumaan asioista. Ei se helppoa ole, se on ollut iso ja työläs asia. Nyt asiat sujuvat jo paljon paremmin. Pitkä parisuhde on kääntynyt hyväksi suhteeksi, Aino Kaikkonen hymyilee.
Kempeleläiset Minna ja Risto Jyrkkä kuuntelevat Kaikkosten ajatuksia välillä nyökkäillen. He jäivät parisuhteensa huoltamiseen koukkuun vuonna 1998. Vertaisohjaajiksi he kouluttautuivat Ainon ja Heikin vetämän Sylikkäin -viikonlopun jälkeen.
Sittemmin Keski-Pohjanmaalta Ouluun ja myöhemmin Kempeleeseen muuttanut pariskunta on ollut monessa mukana niin kurssilaisena kuin vastuutehtävässä. Nykyisin he vetävät keskimäärin kaksi tapahtumaviikonloppua vuodessa.
– Me tapasimme samalla yläasteella. Aloitimme seurustelun yhdeksännellä luokalla 10. huhtikuuta 1985. Neljä vuotta myöhemmin menimme naimisiin, Minna Jyrkkä laskee.
Mikä on pitkän liiton salaisuus?
– Toisen kunnioittaminen ja arvostaminen. Vaikka on huono päivä, niin ei heti ole lähdössä pois, vaan sitoutuu suhteeseen. Asenne, Risto Jyrkkä korostaa.
Heikki Kaikkonen pitää tärkeänä toisen erilaisuuden kunnioittamista.
– Sitä minäkin olen opetellut. Rakastumisen vaiheessa toisen miellyttämisen halu on suuri, jolloin ei sano asioista, joista ei toisessa pidä. Jossain vaiheessa oma tarve kuitenkin nousee esille, Risto Jyrkkä jatkaa.
– Hyvän liiton salaisuus on sekin, ettei ole salaisuuksia, jotka rikkovat parisuhdetta, Kaikkoset lisäävät.
Jyrkät muistuttavat, ettei parisuhde koskaan ole valmis. Toisesta oppii koko ajan lisää. Parisuhdekeskus Katajan viikonlopuissa esillä ovat muun muassa parisuhteen vahvistaminen, vuorovaikutustaitojen parantaminen sekä seksuaalisuus.
Osanottajaparit ovat eri-ikäisiä ja tulevat erilaista elämäntilanteista. Kirkon jäsenkirjaa ei kysellä eikä mukaan lähtevien tarvitse olla avioliitossa.
Katajan toimesta järjestetään toimintaa myös sateenkaaripareille.
– Vaikka parien välillä voi olla paljonkin ikäeroa, ovat ongelmat suhteissa samanlaisia. Vertaistuki on hyvin tärkeää, Minna Jyrkkä sanoo.
Kaikkoset ovat parhaillaan jäähdyttelemässä omaa aktiivitoimintaansa. He pitävät edelleen istuntoja kriisiparien kanssa, mutta viikonlopputapahtumien järjestäminen on jäänyt vähemmälle.
Jyrkät sen sijaan jatkavat vapaaehtoistyötään. Suunnitteilla on Kempeleen seurakunnan järjestämä viikonloppu joko keväällä tai syksyllä.
Syksylle on jo sovittuna myös erityislasten vanhemmille suunnattu kurssi Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry kautta.
Nelikko muistuttaa, että parisuhdeviikonloppuun kannattaa osallistua, jos ajattelee, että omalla suhteella voisi mennä vielä paremmin.
– Ja kun lapset eivät ole mukana, voi keskittyä parisuhteeseen ihan kokonaan, Aino Kaikkonen sanoo.
Osalle osallistumiskynnys on kuitenkin korkea ”mitä läheisetkin siitä ajattelevat” -asenteen vuoksi.
– Kaikilla meillä on ongelmia. Jos muuta väittää, on pötypuhetta. Viikonlopun aikana saadussa palautteessa nousee hyvin usein esille se, että ”olisi pitänyt tulla tänne aiemmin”, Risto Jyrkkä toteaa.