LUMIJOKI Vuoden lumijokiseksi valitseminen yllätti suuresti, myöntävät kunnian tänä vuonna saaneet Janne Soronen ja Katja Melkko. Raviradoilla menestynyt ja kahdeksan vuotta Lumijoen Ylipäässä hevostilaa asuttanut pariskunta on silti nimityksestään otettu ja hyvillään.
– Emme kyllä olleet tällaista miettineetkään missään välissä. Aivan puun takaa tuli, kun emme ole oikein kaiken kiireen keskellä juurikaan edes ehtineet tutustua paikallisiin, Katja Melkko naurahtaa.
– Mutta totta kai tämä on hieno juttu ihan hevosurheilun kannaltakin. Toimialamme on kuitenkin aika pieni ja rajattu.
Yksi valinnan perusteluista lieneekin kaikki se positiivinen julkisuus, jota Melkko ja Soronen ovat ravimaailmasta Lumijoelle tuoneet. Esimerkiksi lämminverisen Elian Webin ja suomenhevosen Vixuksen menestykset kerryttävät mainetta myös ohjastajan ja valmentajan kotipaikalle.
– Usein Lumijoki kyllä tulee mainittua, jos jotain satutaan voittamaan. Se myös jää jostain syystä ihmisten mieleen – ehkä se on vähän eksoottisen kuuloinen, eikä näillä korkeuksilla hirveästi meidänlaisia toimijoita olekaan, Janne Soronen kertoo.
– Kerran joku sanoi virheellisesti, että tulemme Limingasta, ja heti piti korjata, että ei, kun Lumijoelta!
Lumijoelle Soronen ja Melkko päätyivät aikanaan otollisten olosuhteiden perässä. He olivat etsineet Oulun seudulta hevostoiminnalleen sopivaa tilaa jo pidemmän aikaa, kunnes tärppäsi.
– Älyttömän monta paikkaa me kävimme katsomassa. Aina niissä oli kuitenkin jotain, mistä emme välittäneet, emmekä kuitenkaan halunneet esimerkiksi taloa alkaa rakentamaan. Tämä Ylipään paikka täytti sitten meidän vaatimukset aika hyvin tilojen osalta. Peltoa piti vain vuokrata lisää, Soronen muistelee.
Millaiselta elo Lumijoella on sitten tuntunut?
– Täällä on ollut todella rauhallista elää. Myös hiljainen liikenne on hyväksi. Sitten totta kai, Oulu on lähellä, ajomatkan päässä.
Yli kolmenkymmenen hevosen tallin pyörittäminen syö aikaa varsin tehokkaasti. Hevosten parissa työskentely onkin ennemmin elämäntapa kuin pelkkä työ.
– Jos näitä hommia tuntipalkalla tekisi, niin olisi rikas, vaikka liksa olisi muutamia kymmeniä senttejä tunnilta, Melkko vitsailee.
– Intohimoa tämä vaatii ja oikeanlaista suhtautumista. Hevosiin suhtaudutaan kuin huippu-urheilijoihin, ja kokonaisuuteen kuuluu paljon muutakin kuin vain ruokkimista ja treenausta.
Ulkopuolisen silmissä voi helposti näyttää siltä, että menestystä riittää jatkuvalla syötöllä. Laji on kuitenkin herkkä. Esimerkiksi tähtiravuri Elian Web palasi vasta alkukesästä tositoimiin liki vuoden mittaiselta, loukkaantumisesta johtuneelta kilpailutauoltaan. Tosin, kun huippuhevosesta on kyse, niin ainoastaan yhden aiemman startin jälkeen se sijoittui Suur-Hollola -ajoissa jo toiseksi.
– Pienestä asiat ovat kiinni, koskaan ei tiedä, mitä voi sattua. Vastoinkäymisiä tulee aina ajoittain, ei niistä passaa masentua. Suur-Hollola -ajojen tulokseen ollaan tyytyväisiä, vaikka vähän hampaankoloon jäikin. Viime vuonna Elian Web oli kolmas, joten ehkä ensi vuonna on sitten voiton aika, Soronen miettii.
Pikkurahoista ei tässäkään suurkisassa ollut kyse: toiseksi tullut Elian Web tienasi 60 000 euroa, kun taas voittaja kuittasi 120 000 euron potin itselleen.
Ongelmaa vapaa-ajan suhteen ei pariskunnalla ole. Kerran vuodessa he ovat pyrkineet lähtemään viikon mittaiselle lomareissulle, mutta silloinkin aktiviteetit ovat hyvinkin saattaneet pyöriä hevosten ympärillä. Käyvätpä he myös raveissakin ihan vain katsojan ominaisuudessa, jos ehtivät.
– Ei näistä piireistä oikeastaan edes halua päästä eroon lomallakaan, Melkko hymyilee.
Loppukesä ja syksy kuluvat tuttuun tapaan ravien parissa.
Seuraava suurempi kisa on luvassa 25. elokuuta, kun Vixus ravaa Jyväskylässä Keskisuomalainen Derby-finaalissa.
