LUMIJOKI Joulukuusen voi hyötykäyttää kalojen kutualustana, vinkkaa Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö.
Veteen upotettu kuusi, eli turo, toimii erinomaisena kutupaikkana ahvenille ja muille keväällä kuteville kaloille.
Lisäksi turo antaa suojaa ja ravintoa vastakuoritutuneille kalanpoikasille. Joulukuusia upotettiin viime viikonloppuna Vaasassa ja Kokkolassa järjestetyissä turotapahtumissa.
Turot ovat tuttuja myös Lumijoen kalahallille ahvenia fileoimaan tulleelle Seppo Lainekalliolle, 73.
Kuusia upotettiin Lumijokeen parempien kalasaaliiden toivossa 1960-luvulla.
Myös katiskojen nieluihin laitettiin havuja.
– Niitä laitettiin silloin, kun jokea ei vielä oltu ruopattu. Se oli sellaista pienimuotoista touhua. Vanhat kalamiehet laittoivat turoja pariin kolmeen suvantokohtaan. Kuulin, että Siikajoellakin on niitä jokeen aikoinaan laitettu, eläkkeelle siirtynyt ammattikalastaja kertoo.
Lumijoki ruopattiin vuonna 1963. Sittemmin ei Lainekallio muista turoja Lumijokeen upotetun.
Ennen ruoppausta Lumijoessa oli vettä jopa tulvaksi asti. Nykyvuosina jokivesi on ollut vähänä. Merialueelle Lainekallio ei suosittele turoja laittamaan.
– Vaasan saaristossa voivat niitä laittaa, mutta täällä se ei onnistu. En usko, että turot täällä tulisivat toimimaan, hän toteaa.
– Vesialueen omistajilta pitäisi olla luvat ja merialueelle pistetyt kuuset voivat irrota ja sotkeutua kalastajien verkkoihin. Vaikka ne pistettäisiin kivelläkin pohjaan, niin ne voivat silti lähteä jäiden matkassa. Kalastajat eivät varmasti niitä hyväksyisi. Jo nyt tulee joesta monesti puutavaraa, esimerkiksi leppiä, jota saa selvitellä pois verkoista, Lainekallio miettii.
Lumijoella takavuosina tehdyt turojen upotukset poikkesivat Vaasassa ja Kokkolassa tehdyistä aikataulunsa puolesta.
Täällä kuuset laskettiin jokeen keväällä jäidenlähdön aikaan. Kun vesi alkoi laskea, kuuset nostettiin pois.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön mukaan turoille on huutava pula etenkin kaupungeissa ja taajamissa, joiden rannoilta sopivat kutupaikat puuttuvat lähes kokonaan. Lainekallio uskoo, että lakeuden vesistä löytyy ahvenille riittävästi kutualustaa ilman turojakin.
– Täällä on heinikoita ja ryteikköjä, joihin kalat pääsevät piiloon. Parempi on viedä kuuset Ruskon kaatopaikalle, mies hymähtää.
TURON tarkoituksena on tarjota kalalle suojaisa kutupaikka. Lainekallion mukaan veteen laitettu havupuu houkuttaa erityisesti ahvenia.
– Ahven haluaa hierontapaikan, johon se laskee mätinsä. Joskus ahvenen mätivanoja näkee myös verkoissa, hän kertoo.
Ahvenen mieltymys karheaan pintaan huomioitiin aikoinaan myös pöhnäpyydyksissä, jotka päällystettiin tervalla lisäkarheuden toivossa.
Lainekallio alkoi kalastaa ammatikseen vuonna 1983 muutettuaan Ruotsista takaisin Lumijoelle.
Enimmäkseen hän on kalastanut verkoilla, mutta trooliakin on tullut vedettyä vuosien varrella.
Mies on kalastanut yksin sen jälkeen, kun hänen pitkäaikaisen kalakaverinsa kuoli viime vuonna. Sitä aiemman kalakaverin poismenon hetki sattui, kun miehet olivat talviaikaan pyynnissä merellä.
– Hän yhtäkkiä nojautui olkapäätäni vasten ja ihmettelin, että mikä sinulle tuli. Se oli traaginen juttu. Hän oli viimeisen päälle ammattikalastaja. Toin hänet moottorikelkan reellä rantaan, Lainekallio muistelee.
Nyt fileoitavana on 15 kiloa edellispäivänä lähivesistä pyydettyä ahventa. Varjakan edustalla pilkkimällä kalastaneet ovat Lainekallion mukaan moittineet, että saaliiksi saadaan vain pientä ahventa.
Verkkoon tarttuneet kalat ovat kuitenkin hyvänkokoisia. Fileet hän pakkaa vakuumipusseihin ja myy lumijokisille ovelta ovelle -periaatteella.
Lainekallio kehuu Lumijoen kalahallin puitteita hyviksi – jopa täydellisiksi.
– Meidän halli täyttää EU:n normit. Perämeren alueella ei tämmöisiä montaa ole. Kunta on ollut hyvin myötämielinen meitä kalastajia kohtaan ja tänne on laitettu hyvä satama, hän kiittelee.
