Paluu tyr­nä­vä­läi­seen saar­nas­tuo­liin

Teemu Isokääntä tarttuu mielellään kitaraan. Hän suunnittelee aloittavansa seurakunnassa lasten- ja nuorten bändikerhotoiminnan.

Kuva: Susanna Tikka

Tyrnävä Lähes yhdeksän vuoden jälkeen papin työhön palannut Teemu Isokääntä puhkuu intoa. Hän sanoo seurakunnan olevan tuttu, sillä alunperin hän tuli Tyrnävälle kappalaiseksi vuonna 2003. Työtä kesti viisi vuotta. Tuolloin hän siirtyi opettajaksi Centria-ammattikorkeakoulun Ylivieskan Raudaskylän toimipisteelle kouluttamaan yhteisöpedagogiopiskelijoita, jotka saavat kirkon nuorisotyönohjaajan kelpoisuuden.

Kappalaisen pesti kestää näillä näkymiin kesään saakka, sillä kesän korvalla seurakunnan pitäisi saada uusi kirkkoherra. Tehtävää hoitaa nyt vs. kirkkoherrana Outi Pohjanen, jonka kappalaisen tehtäviä Isokääntä tuli hoitamaan.

– Koen, että opetusvuosinakin olen ollut kutsumustyössäni. Opiskelijoiden kanssa olemme paljon pohtineet, millainen kirkon tulisi olla ja millaista toimintaa pitäisi järjestää. Nyt on hieno päästä toteuttamaan asioita käytännössä.

Isokäännän perhe on säilynyt tyrnäväläisenä myös Ylivieska-vuosien ajan. Koti on edelleen Keskikyläntien varrella. Teemu Isokääntä kiittelee asuinpaikkaansa vuolaasti. Niin myös tyrnäväläisiä.

– Seurakuntalaisiin olen pitänyt yhteyttä esimerkiksi harrastusten parissa. Lisäksi olen jonkin verran käynyt tekemässä toimituksia.

Tyrnävällä Isokäännän vastuualueina ovat varhaiskasvatus-, nuoriso- ja rippikoulutyö, lähetystyö sekä Temmeksen kappeli. Rakkaimpana työsarkanaan hän pitää lapsi- ja nuorisotyötä.

– Täällä ikärakenne on Suomen nuorimpia, erityisesti alakouluikäisiä on paljon. Haavena on, että ryhtyisin vetämään ensi vuoden alusta bändikerhoa. Etenkin Kuulammen koulun ansiosta musisointi ja itseilmaisu ovat lisääntyneet Tyrnävällä aiemmasta. Olisi kiva valjastaa sitä myös seurakuntatyöhön.

Musiikki on kappalaisen itsensäkin elämässä vahvasti läsnä. Kitaraan hän tarttuu mieluusti niin keikkailevan bändinsä kanssa kuin säestäkseen vaimonsa tekemiä lastenlauluja.

– Lapset ja nuoret saadaan mukaan yhdessä tekemällä. Se vaatii työntekijöitä heittäytymistä sekä luottamusta siihen, että nuoret osaavat. Liian pitkään kirkossa on tehty asioita rakentamalla pelkkiä valmiita sapluunoita, joita seurakuntalaisille on tarjottu. Se ei aina toimi.

Opiskelijoiden kanssa Isokääntä on puhunut paljon kirkon nykytilasta. Hän uskoo, että kirkkolaivan myrskyt voivat tehdä kirkolle hyvää. Muutos on mahdollisuus.

– Hyvinä aikoina byrokratiaa on kasaantunut ja kirkkoon on tullut pönötyksen kulttuuri. Nyt meitä haastetaan aitouteen esimerkiksi pakolaiskysymyksellä. Meidän on oivallettava, mikä on rakkauden yhteisö.

Temmeksellä Isokääntä on tuttu näky, sillä hän vastasi kirkon toiminnasta myös edellisinä kappalaisvuosinaan. Hän uskoo alueen ihmisille olevan tärkeää, että heillä on oma vastuupappi.

– Temmesläisten vahva yhteishenki on suuri rikkaus. Haluan rohkaista ja innostaa heitä myös seurakuntatyöhön.

Ensi vuonna Temmeksen elämää sävyttää kirkon 250-vuotisjuhla, mitä vietetään Temmespäivien yhteydessä. Siihen mennessä Teemu Isokääntä on myös pohtinut työuransa jatkoa.

Se, palaako Isokääntä takaisin opettajaksi, on vielä avoin kysymys. Raudaskylältä lähiopetus siirretään Kokkolaan, joten työmatka pitenisi aiemmasta 260 kilometrin päivämatkasta entisestään.

– Kovasti on harkinnassa, että jatkaisinko seurakunnan työssä edelleenkin.