LIMINKA Taidekoulun maalausluokassa käy iloinen puheensorina. Eläkeläissisarukset, porvoolainen Helinä Niskala ja oululainen Terttu Välikangas keskustelevat toistensa töistä.
Taiteellisia erimielisyyksiä ei synny, sillä identtiset kaksoset tuumaavat tulevansa toistensa kanssa erinomaisesti toimeen.
Limingan taidekoulun kuvataidelinjalle seitsemänkymppisen tehokaksikon toi Välikankaan kotitalon putkiremontti.
– Piti keksiä kolmeksi kuukaudeksi uusi asunto. Oulussa vuokra-asunnot olivat niin kalliita, joten sain idean tulla opiskelemaan. Innostin siskoni mukaan. Edellisen kerran ollaankin opiskeltu yhdessä nuoruudessa.
Molemmat ovat tehneet päivätyönsä kaupunkisuunnittelun parissa. Taide on kuulunut heidän elämäänsä aiemmin vain sivulauseessa.
– Jotain lyhytkursseja olen käynyt, mutta täällä on ollut todella innostava ilmapiiri ja hyvät opettajat, Niskala kehuu.
– Tämä on kuin lahja. Saamme olla taas lapsia! Käydä tunnilla ja välillä syömässä, Terttu Välikangas hymyilee.
Kun toinen sisaruksista lopettaa lauseen, toinen jatkaa.
– Yhdessä on niin kiva tehdä! Kyllä meillä ajatukset usein yksiin menevät. Joskus olemme ostaneet toisillemme juuri samat joululahjatkin.
Vapaalinjalla opiskeleva haukiputaalainen Eila Hanhela kuuntelee vieressä keskustelua hymyillen. Energinen 77-vuotias nainen sanoo taidekoulun olevan salliva ja kannustava oppipaikka.
– Olin mukana jo keväällä, mutta syksyllä kävin 700 kilometrin pyhiinvaelluksen Espanjassa. Nyt tulin takaisin. Tämä pitää aivot kunnossa!
Hanhela vinkkaa taidekouluopintojen olevan hyvä lahjaidea.
– Monilla eläkeläisillä on vähän rahaa, joten lahjaksi voi antaa tällaista itsensä kehittämistä.
Hän pitää taidekoulun ilmapiiristä. Vanhoissa rakennuksissa on oma henkensä. Vapaalinjalle osallistuvat opiskelevat parhaillaan ”rukkoushuoneella”.
– Se on mahtava paikka!
Kajaanin taidemuseon museomestari Jukka Nissinen on opintovapaalla. Pitkään kuvataidetta tehneelle miehelle irtiotto arjesta on innoittava.
– Nyt kun vanhemmat on haudattu ja lapset isompia, voi tällaista tehdä. Olen kuullut monelta kokemuksia Limingan taidekoulusta. Tästä on tykätty. Itsekin voin sanoa, että tämä on hyvä paikka opiskella.
Nissinen haluaa vapaan linjan opinnoillaan syventää taidetietämystään.
– Varmasti saan omaan työhöni ideoita.
Helsinkiläinen Karola Gylphe viimeistelee maalaustaan Aki Kaurismäen elokuvasta. Herkkien siveltimen liikkeiden lomassa hän naurahtaa pakoilevansa työelämää.
Sosiaali- ja terveysalalla työskennellyt 55-vuotias Gylphe alkoi kolme vuotta sitten miettiä hyppyä oravanpyörästä. Lopulta hengähdystauko oli pakollinen, sillä hän paloi työssään pahasti loppuun.
Taidetta pitkään harrastaneena hän ryhtyi selvittämään mahdollisuutta hakea tukea taideopintoihin. Työvoimatoimistossa ajatusta ei katsottu hyvällä.
– Ei taiteen tekemistä pidetty oikein minkäänlaisena vaihtoehtona. Lopulta sain itse selville, että kansanopistojen opiskelu määritellään työllistymistä tukevaksi toiminnaksi, ja siihen on mahdollista saada tukea. Jos en itse olisi asiaa vienyt eteenpäin, ei tätä olisi minulle tarjottu.
Karola Gylphe opiskeli ensin Kalliolan kansanopistossa. Kun hän päätti lähteä Liminkaan, monet ystävät kauhistelivat.
– Mutta täällä kaukana periferiassa on tosi eksoottista olla. Olen viihtynyt erittäin hyvin. Kalliolassa opiskelu oli paljon teoreettisempaa, mutta täällä pääsee tekemään.
Uusille urille heittäytymistä hän suosittelee myös muille.
– Itse mietin miten pärjään taloudellisesti, mutta kyllä kaikki järjestyy. Olen myös myynyt omia töitäni.
Taidekoulun opettaja Hannu Lukin sanoo viiden haastatellun opiskelijan taustan olevan yhä yleisempi opiskelijajoukossa. Enää taidekoulun tyypillinen opiskelija ei ole parikymppinen nainen. Koulun ovat löytäneet niin seniorit, vuorotteluvapaalla olevat kuin downsiftaajatkin – elämänsä leppoistajat.
– Suurin osa opiskelijoista on tosin naisia. Miesten suhteen olemme jo vähän luovuttaneet. Onneksi aina muutamia on mukana, Lukin iloitsee.
Tänä vuonna taidekoulun juuret, Limingan kansanopisto, täyttää 125 vuotta. Perinteisten opiskelulinjojen lisäksi vuoden ohjelmassa on runsaasti viikonloppukursseja. Myös kesällä tapahtuu useampana viikonloppuna.
– Kaikki kurssit sopivat sekä vasta-alkajille että edistyneemmille tekijöille. Pelkkiä ammattitaiteilijoita täällä ei synny, vaan on hienoa että eri-ikäiset taiteen harrastajat ovat koulun löytäneet.