Perinteeksi muodostunut Pakkasukkojuhla järjestettiin Kempeleen työväentalolla lauantaina viidennen kerran. Suomi–Venäjä-seuran Lakeuden osaston järjestämässä tilaisuudessa nautittiin leppoisasta ja lämminhenkisestä tunnelmasta ja ennen kaikkea monipuolisesta ohjelmasta.
Suomi–Venäjä-seuran puheenjohtaja Esko Huotari kertoi tervehdyssanoissaan osaston toiminnan löytäneen paikkansa lakeudella. Seura toimii monen eri kunnan alueella, ja myös johtokuntaan on saatu jäseniä ei puolelta lakeutta.
– Meillä on vireä ja toimiva osasto, joka on myös saanut tunnustusta aktiivisesta toiminnastaan, Huotari totesi.
Huotari kertoi kuntien tukevan osaston toimintaa, mutta valtiolta saatavaa apua on sen sijaan leikattu. Valtion tuen vähenemisellä ei kuitenkaan ole suurta vaikutusta osaston toimintaan, vaan eteenpäin porskutetaan edelleen yhtä aktiivisesti. Samaan hengenvetoon Huotari korosti jäsenten merkitystä paikallistoiminnan tukemisessa. Tällä hetkellä toiminnassa on mukana 70 henkeä.
Puheenjohtaja nosti esille myös osaston järjestämät kesäiset metallinkeräykset. Romumetallin kerääminen on kannustanut alueen ihmiset sellaiseen kierrätysintoon, että keräyksestä saaduilla tuotoilla voitiin rahoittaa myös Pakkasukkojuhla.
Juhlan odotetuinta antia oli Pakkasukon ja Lumitytön vierailun lisäksi myös Oulun yliopistosta eläkkeellä olevan tekniikan tohtori Kari Kiskon vierailu. Kisko kertoi juhlayleisölle matkastaan Kazakstanissa sijaitsevaan Baikonurin avaruuskeskukseen. Paikka on sama, josta laukaistiin maailman ensimmäinen satelliitti Sputnik vuonna 1957. Sputnikin laukaisupaikka kiehtoi miestä siinä määrin, että hän oli valmis taittamaan 36 tunnin mittaisen matkan sinne päästäkseen. Baikonurin avaruuskeskus avattiin turisteille vasta muutama vuosi sitten. Kisko oli yksi ensimmäisistä paikan päällä vierailleista suomalaisturisteista.
Esiintymisensä alkajaisiksi Kisko kertoi raketin matkan maasta avaruuteen kestävän kahdeksan minuuttia. Tähän aikaan hän aikoi tiivistää myös viime vuoden syyskuussa tekemänsä Kazakstanin-matkan. Pikakelaaminen aloitettiin itse matkan taittamisesta. Eristetyllä alueella sijaitsevalle hotellille päästäkseen seurueen oli kuljettava helteinen loppumatka linja-autolla, josta puuttui iskunvaimentimet ja ilmastointi.
Kiskon mukaan avaruustiede oli erittäin näkyvä osa Baikonurin kaupunkikuvaa. Yhtenä nähtävyytenä hänen mieleensä on jäänyt mannertenvälinen ballistinen ohjus, joka oli aseteltu nähtäville leikkipuiston yhteyteen. Ohjusten ja avaruusteknologian lisäksi Baikonurissa saattoi nähdä paljon muutakin avaruushistoriaan liittyvää, kuten esimerkiksi huoneen, jossa kosmonautti Juri Gagarin yöpyi ennen avaruuslennolle lähtöään.
Baikonur ei tarjoa ainoastaan museoitua avaruushistoriaa, vaan sieltä laukaistaan miehitettyjä avaruuslentoja yhä tänäkin päivänä. Matkansa aikana Kisko pääsi seuraamaan Sojutz-raketin laukaisua. Raketin mukana avaruuteen singahti astronauttiryhmä suuntanaan kansainvälinen avaruusasema.
– Lähtöalusta oli sama kuin miltä Gagarin aikoinaan lähti, Kisko täsmensi.
Avaruuslennon jännittävät alkuhetket tuotiin myös Pakkasukkojuhlan yleisön nähtäville. Kisko pyysi joukon lapsia havainnollistamaan raketin laukaisua, ja saatiinpa malliksi yksi herrasmieskin yleisön joukosta. Näitä astronautteja ei puettu avaruuspukuihin saati nostettu hissillä raketin matkustamoon, vaan heidät aseteltiin lähtöasentoon salin lattialle: he asettuivat selinmakuulle ja polvet koukkuun – ja kas niin oli koko joukko valmiina laukaisuhetkeen. Muu juhlakansa sai kunnian hoitaa lähtölaskennan ja kajauttaa sen jälkeen kunnon aplodit, sillä laukaisu oli tietenkin onnistunut.
Kiskon esityksen jälkeen vuorossa oli yhteislaulua ja myös En Ala -äijäbalettiryhmän tanssinumero. Varttuneemmasta miesväestä koostuvan ryhmän omintakeiset balettiliikkeet eivät jättäneet yleisöä kylmäksi. Eikä kylmäksi jättänyt myöskään Pakkasukon ja Lumitytön vierailu, johon juhlan ohjelma huipentui. Kaukaa Uralin takaa saapunutta kaksikkoa jouduttiin odottamaan tovi, mutta odotteluaika vierähti jouhevasti jouluisia yhteislauluja laulellen.