KEMPELE Natalia Kotikova katsoo lempeästi puolisoaan Matti Kytöahoa ja naurahtaa.
– Sitä en vieläkään ymmärrä, että miksi te suomalaiset lähdette niin nopeasti aina juhlapöydästä pois. Venäjällä syödään, juodaan ja jutellaan tuntikausia. Suomalainen syö ja lähtee pois.
Kun Kotikova muutti rakkautensa perässä 18 vuotta sitten Moskovasta Suomeen, oli kulttuuritapoja suurempi muuri kuitenkin kieli. Sen hän tosin taitaa nyt niin hyvin, että on vuosien varrella työllistänyt itsensä niin myyjänä, kerhonvetäjänä kuin päiväkodissa.
– Jos suomalaisessa päiväkodissa kysyy lempiruokaa, se on makaronilaatikko. Venäjällä lasten vastaus on borschkeitto.
Nyt Natalia Kotikova on työttömänä. Uutta työtä aktiivinen kempeleläinen tekisi mielellään.
– Se oli myöskin suuri muutos, ettei täällä ole Moskovan veroista kulttuuritoimintaa. Kotipuolessa pääsen käymään kerran vuodessa.
Kotikovan puoliso sen sijaan reissaa Venäjällä ahkerammin – työn perässä. Pekka Niskalla työnjohtajana työskentelevä Kytöaho kertoo olevansa itänaapurissa kaksi kuukautta kerrallaan. Venäjä-vuosia on takana jo 30.
Lauantaina Kempeleen Työväentalolla järjestetyssä Suomi-Venäjä -seuran Lakeuden osaston Pakkasukkojuhlassa viihtyivät myös kempeleläiset Tanja, Ville ja Camilla Niemelä. Jo edellisvuonna perhe otti osaa venäläisen joulujuhlan viettoon.
Kahden kulttuurin perheessä joulua juhlitaan pääosin suomalaisittain. Sen sijaan uusi vuosi Niemelöillä otetaan vastaan kahteen kertaan.
– Venäjällä kun se tulee tuntia aiemmin, viisi vuotta Suomessa asunut Tanja Niemelä toteaa.
Hän osallistuu mielellään juhlaan, mutta toteaa, että muutoin yhdistystoiminnalle ei riittäisi aikaa.
Suomi-Venäjä -seuran Oulun osaston puheenjohtaja, lumijokinen Marja Nybacka tietää pienten lasten venäjänkielisten äitien olevan yksi kohderyhmä, joita Oulun seudulla yritetään jatkossa entistä enemmän aktivoida. Muita ovat seniorit ja työttömät.
Työsarkaa riittää, sillä Oulun seudulla on noin tuhat äidinkielenään venäjää puhuvaa. Oulun osasto on pyrkinyt parantamaan heidän kotoutumistaan kolmivuotisen Valjakko-hankkeen avulla.
– Olemme saaneet sen avulla todella hyviä tuloksia. Aktivoineet ihmisiä ja auttaneet heitä arjen ongelmissa. Kieli on yleensä venäjänkielisen maahanmuuttajan suurin haaste, Nybacka kertoo.
Hankkeessa on muun muassa muodostettu suomalais-venäläisiä tandem-pareja.
– Esimerkiksi itselläni on venäläinen ystävä, jonka kanssa käymme uimassa ja kahvilla. Tällaiseen toimintaan tarvittaisiin lisää suomalaisia.
Marja Nybacka kertoo saaneensa toiminnalta paljon.
– Olen saanut opiskella kieltä, oppia tapakulttuuria ja muodostanut uusia ystävyyssuhteita.
Parhaillaan Valjakko yritetään saada pysyväksi toiminnoksi.
Lakeuden osaston puheenjohtaja Esko Huotari oli silminnähden tyytyväinen jo neljännen kerran järjestetyn Pakkasukkojuhlan onnistumiseen. Väkeä oli jälleen kerran sali täysi.
– Tällä seudulla vastaavaa juhlaa ei ole.
Musiikista vastasivat suomalais-venäläinen Kanerva ja oulunsalolainen Soinnukkaat. Ohjelmassa oli myös Äijäbalettia, runoja, lauluja ja leikkejä. Sekä tietysti Pakkasukon ja - tytön vierailu.
Pakkasukoksi oli pukeutunut kempeleläinen Veikko Keränen, joka tuumasi homman sujuvan edellisvuosien kokemuksella.
Tiesittekö muuten, että Pakkasukko – joka on meidän Joulupukkimme itäinen kollega – asustelee Uralin takana Ustyzinskissä? Siellä häntä voi käydä tapaamassa ympäri vuoden.