Oulun ja Helsingin tuoreet seksuaalirikostutkinnat ovat pysytelleet syystäkin valtakunnan ykköspuheenaiheena. Jokainen seksuaalirikos on liikaa, olipa teon taustalla kantasuomalainen tai maahanmuuttaja.
Yle uutisoi maanantaina Poliisihallituksen tuoreimmista rikostilastoista, jonka mukaan viime vuonna poliisille tehtiin 3 826 ilmoitusta seksuaalirikoksista. Määrä on kovassa kasvussa, sillä vuonna 2017 ilmoituksia oli viisisataa vähemmän.
Seksuaalirikosilmoitusten kokonaismäärä on käsittämättömän suuri. Todennäköisesti määrää lisää sekin, että ilmoittamiskynnys on madaltanut. Se on hyvä asia, sillä ilmoittamiseen ei saisi olla minkäänlaista kynnystä. Uhri ei saisi tuntea häpeää, syyllistämistä tai pelkoa siitä, että teko tulee julki.
Keskustelussa on nostettu esiin myös sosiaalisen median eri palvelut ja internet. Erilaiset sovellukset ja verkkosivustot mahdollistavat lasten ja nuorten lähestymisen tavalla, joka ei ole hyväksyttävää. Siksi on aiheellista omalle jälkikasvulleen teroittaa sitä, mitä somessa tai ylipäätään verkossa kannattaa ja saa tehdä. Kriittisyys ja medialukutaito on tärkeää.
Emme elä lakeudellakaan missään pumpulikuplassa. Hyvienkin ihmisten joukkoon mahtuu aina muutama mätä. Siksi emme voi ohittaa Oulun ja Helsingin tapahtumia vain ajattelemalla, että kyse on suurten kaupunkien ilmiöstä.
Seksuaalirikosten ennaltaehkäisyyn tulisi suunnata enemmän resursseja. Samalla meitä kaikkia kaksijalkaisia tulisi muistuttaa eri yhteyksissä siitä, mikä on lain mukaan sallittua ja mikä ei. Myös rangaistusten tulisi olla sellaisia, että kynnys rikoksen suorittamiseen entisestään kasvaa.
Keskustelua tarvitaan edelleen, erityisesti kehittävää sellaista.