Oma maa mustikka, muu maa mansikka?
Ruotsin suurin sanomalehti julkaisi sunnuntaina mairittelevan jutun, missä se toteaa maamme olevan länsinaapuriamme parempi lähes kaikessa. Svenska Dagbladet suorastaan hämmästelee ylivertaisuuttamme.
Se on mannaa meille, sillä kärjistäen me olemme tottuneet olemaan ruotsalaisia huonompia muissakin asioissa kuin Euroviisuissa.
Juttu on hyvä huomio meille: saisimme röyhistellä rintaamme omasta kulttuuristamme ja saavutuksistamme myös muulloin kuin positiivisen julkisuuden jälkeen.
Ruotsalaislehti nostaa esille monia meille arkipäiväisiä asioita: olemme onnellisin ja turvallisin maa, ilmamme on vähiten saastunutta, lukutaitomme on korkein ja poliisimme on paras. Luotamme toisiimme enemmän kuin muut eurooppalaiset.
Kalevalan päivän, suomalaisen kulttuurin merkkipäivän alla on hyvä varistaa synkistelyn viitta harteilta. Uskotaan pois vaan: meillä on todella hyvä maa! Emmekä me suomalaisetkaan huonoja ole. Pienenä kansana voisimme hyvin pitää enemmän porua itsestämme, kulttuuristamme ja osaamisestamme.
Kun Elias Lönnrot keräsi materiaalia kansalliseepokseemme, maailma oli hyvin toisennäköinen. Niin myös tuolloin Venäjän vallan alle kuulunut Suomi. Kalevalla oli suuri merkitys suomalaisen kansallistunteen luojana ja vahvistajana. Se on ollut vahva innoittaja.
Syy Kalevalan päivän juhlintaan juuri helmikuun lopussa on Lönnrotin allekirjoituksessa: hän päiväsi teoksen ensimmäisen version esipuheen 28.2.1835.
Oma maa on mansikka. Suotta hämyilemme omaa eloamme tällä pallolla. Tuodaan rohkeasti suomalaisuutta myös muiden tietoisuuteen!