Pääkirjoitus

Pää­toi­mit­ta­ja pohtii: Susi ei kuulu lai­tu­mel­le, mutta mihin?

Vajaa parikymmentä vuotta sitten pääsin tuoreeltaan katsomaan, millaista jälkeä muutama susi voi tuotantotiloissa saada aikaiseksi. Lampolan toisella reunalla tärisivät yhdessä läjässä elossa olevat lampaat ja toisella puolella oli muutama lammas hengettömänä. Ruokailemaan sudet eivät olleet juuri ehtineet.

Maatilan pihapiirissä asutus oli lähellä – tapahtumapaikalta noin 50 metrin päässä. Tuon tapahtuman jälkeen sudet hävisivät. Kansa otti oikeuden omiin käsiinsä.

Lakeudella susia on pyörinyt viime aikoina tavanomaista enemmän, ja niistä on tehty paljon näköhavaintoja. Perjantain ja lauantain välisenä yönä susi tappoi Limingan Rantakylässä tuotantoeläimen. Poliisin mukaan epäilty kolmen suden lauma käyttäytyy epätyypilliseen tapaan. Sen vuoksi se antoi karkotusmääräyksen. Syystäkin eläinten omistajat ovat huolissaan, sillä jos susi pääsee yhdelle laitumelle, pääsee se varmasti toisellekin.

Keskustelu susista on viime vuodet pyörinyt suhteellisen hedelmättömänä. On niitä, jotka eivät näe lajin kuuluvan suomalaiseen luontoon, ja niitä, joiden mielestä sudella on paikkansa metsissämme.

Susi kuuluu luontoon, mutta selvää on, ettei peto kuulu asutuksen keskelle.

Jos ihmisarkuus häviää, ei kyseistä yksilöä voi pitää vapaana.

Viime vuonna Limingan ja Lumijoen alueelle perustetun susityöryhmän on ollut tarkoitus jakaa oikeaa tietoa. Sille olisi nyt suurta kysyntää.

Ehkä olisi syytä saada aikaiseksi julkinen tilaisuus, jossa kaikki voisivat esittää kysymyksiä, huolenaiheitaan ja ennen kaikkea esittää ratkaisuja ongelmaan? Keskustelu on vapaata myös Rantalakeuden sivuilla. Me emme aseta mielipidettä lukijoidemme suuhun siitä, mitä mieltä susista pitäisi olla. Etenkin ratkaisuehdotukset ovat tarpeen.

Sauli Pahkasalopäätoimittaja