Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Tämä hieno toteamus tulee usein kuntapoliitikon tai virkamiehen suusta. Asiat tulisi käsitellä asioina, eikä asioista aina olla samaa mieltä – eikä jatkuva yksimielisyys olisi edes hyväksi. Jotta asioita saadaan rakentavasti ja kehittävästi eteenpäin, pitää niiden eri puolia tarkastella ennen päätöksentekoa. Mielipiteitä tarvitaan.
Aina asiat eivät säily vain asioina. Kun asian sijaan ihmiset alkavat riitelemään, ei lopputulos yleensä ole kovinkaan hedelmällinen. Tällä viikolla kerromme alueemme kuntajohtajiin kohdistuvista vaatimuksista ja uhkailuista. Kuten seurakunta henkilöityy kirkkoherraan ja paikallislehti päätoimittajaan, henkilöityy kunta kunnanjohtajaan. Heillä tulee olla paksu nahka, sillä kritiikkiä on siedettävä. Kuntalaisilla on oikeus arvostella suunniteltuja asioita, mutta myös tehtyjä päätöksiä. Lakeuden kuntajohtajille tehdyn kyselyn mukaan arvostelu ei kuitenkaan säily vain asialinjalla, vaan kuntaveturit saavat asiatontakin palautetta ja uhkauksia.
Kaikkea ei kuntajohtajienkaan tarvitse sietää.
Suomalaisille kuntajohtajille tehtiin hyvinvointikysely viimeksi vuonna 2018. Tuolloin erilaista häirintää ja uhkailua oli kokenut 41 prosenttia vastaajista. Selvästi yleisin koettu häirinnän tapa oli asiaton palaute mediassa. Tänä keväänä Tampereen yliopistossa tehdään tutkimus luottamushenkilöiden ja johtavien viranhaltijoiden kokemasta uhkailusta ja häirinnästä.
Sosiaalinen media on tuonut häirintään aivan uudet mahdollisuudet. Osa lakeuden kuntajohtajista osallistuu aktiivisesti myös somekeskusteluihin, osa pysyttelee niistä erossa. Helppoa sosiaalisen median aallokossa luoviminen ei ole. Punnitun faktatiedon sijaan somessa jylläävät huhut, luulot ja vaihtoehtoiset faktat.