Pääkirjoitus

Pää­toi­mit­ta­ja muis­tut­taa, että kaik­kien lajien ole­mas­sa­olos­ta pitää huo­leh­tia – ethän siis ammu kil­ju­han­hea

Tunturi-Lapissa pesivä, yhdeksi Pohjolan uhanalaisimmaksi pesimälinnuksi luokiteltu kiljuhanhi sai Maailman luonnonsäätiön Suomen yksikön WWF Suomen kiinnittämään huomion lakeudelle. Maanantaina Liminganlahden Virkkulan lintutornin edustalla tavattiin ainakin 24 kiljuhanhea. Linnut olivat paikan päällä myös tiistaina. Lintutornin läheisyyden lisäksi lintuja on havaittu Virkkulan lähellä olevilla pelloilla, jotka sijaitsevat Liminganlahden metsästysrauhoitusalueen ulkopuolella.

WWF vetosikin alueella hanhia ja vesilintuja metsästäviin, että kaikkien hanhien metsästämisestä pidättäydyttäisiin siksi aikaa, kunnes uhanalaiset linnut ovat jatkaneet muuttomatkaansa. Kerroimme WWF:n pyynnöstä tiistaina tuoreeltaan verkkolehdessämme.

Pyyntö on ymmärrettävä, sillä hanhien lajinmääritys on metsästystilanteessa vaikeaa. Rauhoitetun kiljuhanhen tappamisesta voidaan tuomita liki 6 400 euron korvaukseen.

Kiljuhanhi ei ole alueella tavanomainen vieras. Tietojen mukaan edellisistä syysmuuton aikaisista havainnoista on vuosikymmeniä. Sen sijaan kevätmuuton yhteydessä kiljuhanhet pitävät paussia lakeudellakin säännöllisesti.

Pohjolassa kiljuhanhien määrä on hieman elpynyt: pienimmillään niitä oli alle 20 paria, mutta WWF:n tiedotteen mukaan kanta on kasvanut noin 40 pariin. Määrä on kuitenki niin pieni, että yhdenkin yksilön menetys on takaisku.

WWF:n tuoreen Living Planet (Elävä planeetta) -raporttin mukaan selkärankaisten eläinten määrä on romahtanut hälyttävää tahtia. Esimerkiksi Etelä- ja Keski-Amerikassa eläinten määrä on vähentynyt vuodesta 1970 alkaen 89 prosenttia. Makean veden selkärankaisten määrä on vähentynyt 83 prosenttia.

Meillä on valta ja vastuu huolehtia kaikkien lajien olemassaolosta.