Nyt sitä on tarjolla! Tuota soiden ja laitamien kultaa, niin haluttua ja metsästettyä hillaa – tai lakkaa tai suomuuraintaa, miksi sitä sitten haluaakaan kutsua. Hillakuume on selvästi iskenyt myös lakeudelle. Sosiaalisen median päivitykset ovat pullollaan täysiä lakkaämpäreitä, myynti-ilmoituksia ja ostokyselyjä.
Poikkeuksellisen hyvä hillavuosi on saanut ihmiset poimimaan. Se on pelkästään hyvä asia: vuosittain metsiimme jää tolkuton määrä erilaisia marjoja, sillä yhä pienempi joukko suomalaisia marjastaa. Marjojen muodossa lepää paljon keräämättömiä euroja. Hillakilosta on lakeudellakin saamiemme tietojen mukaan maksettu jo kahtakymmentä euroa. Huononakin satovuonna luonnonmarjoja kypsyy noin 100 kiloa jokaista suomalaistan kohden. Kaikkiaan vuotuinen metsämarjasato on yli 500 miljoonaa kiloa. Arktiset aromit -sivuston mukaan esimerkiksi puolukan ja mustikan sadosta otetaan talteen arviolta enintään kymmenen prosenttia.
Suurimman sadon tekee puolukka, yli 250 miljoonaa kiloa. Lakan keskimääräinen sato on vajaat 30 miljoonaa kiloa, mutta tänä vuonna määrä ylittynee reippaasti.
Marjastus on myös hyvä kuntoilumuoto. Lakkojen perässä astellessa tai mustikkamättäältä toiselle kiiruhtaessa kroppa lopulta kiittää, vaikka äkkiseltään kyykkiminen varmasti saa paikat ainakin lievästi huutamaan.
Marjat itsessään ovat ravintoarvoiltaan erinomaisia. Esimerkiksi hillaa voi sallittujen ravitsemusväitteiden puitteissa luonnehtia runsaskuituiseksi, vähärasvaiseksi marjaksi, joka sisältää runsaasti C-vitamiinia ja myös E-vitamiinia.
Ja kun hillasuot on koluttu, voi siirtyä mustikan, juolukan, vadelman, variksenmarjan, puolukan, tyrnin tai karpalon poimintaan.
Marjastuksen iloa!
Sauli Pahkasalo
päätoimittaja
Rantalakeus