Oulunsalo Salonkartanon palvelukeskuksen väki kokoontuu hiljakseen pihamaalle. Naapurista saapuu joukko päiväkodin lapsia, ja piakkoin juhlaväki on koolla, vanhemmat tuoleissa ja keinuissa, lapset nurmikolla istuen.
Juhlaan on aihetta, edessä on nimittäin iiläisen Sanna Koiviston Tarinanpaikka -ympäristötaideteoksen uudelleen avaaminen, ja siinä samassa myös taiteilijan 40-vuotistaiteilijajuhla.
Tunnelma on lämminhenkinen: toivottaapa Koivisto liki main jokaisen tulijan kädestä pitäen tervetulleeksi.
Nainen tapahtuman takana on Merja Männikkö, joka myös avaa ja juontaa tilaisuuden. Hän esittelee nimeltä päiväkodin lapsia; 4, 5- ja 6-vuotiaita innokkaita apureita, jotka ovat tehneet suuren työn puiston ja patsaiden puhdistamisessa.
Ohjelmassa on otettu huomioon niin lapset kuin iäkkäämmätkin vieraat. Hämä-hämä-häkkiä laulettaessa intoutuu osa vanhuksistakin mukaan esittämään käsillään laulun tapahtumia.
Yhteislaulujen jälkeen puheenvuoron sai Oulunsalon kunnan entinen sivistysjohtaja Markku Seppänen, joka on osaltaan ollut tuomassa Oulunsaloon monenlaista kulttuuria ja taidetta.
– Täällä vanhukset ja lapset kohtaavat, niin kuin pitäisikin olla. He ilahduttavat toisiaan. Sellaiseksi tämä ympäristö alun perin suunniteltiinkin, Seppänen totesi liikuttuneena.
Puisto oli kuitenkin viime vuosina kasvanut umpeen erinäisistä syistä, ja eksynyt jo verrattain kauaksi siitä, mitä se oli vuosien 1999-2001 jälkeen, kun projekti saatiin valmiiksi.
– Kiitos päiväkodin väelle, museokeskus Luupille ja kaupungille, että annoitte hienolle taiteelle uuden tilaisuuden kunnostamalla puiston.
Seppänen kertoi muun muassa puiston lähiympäristön historiasta ja nosti esiin jo puretun Tolvasen kulttuuritalon, joka oli aikoinaan alueen taide-elämän keskus siteineen tunnettuihin kulttuuripersooniin ja taiteilijoihin. Samoin hän kiitteli Oulunsalon edesmennyttä kuntaa edelläkävijäksi, joka jo vuonna 1981 päätti, että aina uutta rakennettaessa hankitaan kuntaan myös taidetta.
– Sanna Koivisto oli aiemmin osallistunut muun muassa Varjakan saareen kuvataidetapahtumaan, jossa taidetta tehtiin luonnonmateriaaleista. Hänet sitten kutsuin tekemään tätä puistoa. Sannan teoksissa kun luonto on läsnä ja ihminen pieni, Seppänen kertoi ja paljasti, että Koiviston teoksista häntä puhuttelee eniten Iijoen rannalla sijaitseva, tukinuittoa kuvaava patsas Iijoen uitolle.
Oulun seudulla Sanna Koivisto tunnettaneen parhaiten muun muassa Oulun kaupungintalon takana sijaitsevasta Ajan kulku -teoksesta sekä viime aikoina sijainnillaan puhuttaneesta Tiernapoikapatsaasta.
Ennen Sanna Koiviston puheenvuoroa hänet kukitti kulttuuritalo Valveen kulttuurituottaja Ville-Mikko Sikiö, joka onnitteli Koivistoa mittavasta ja pitkästä urasta taiteen parissa.
Taitelija Koivisto itse korosti, että tilaisuus todella oli hänen 40-vuotistaiteilijajuhlansa, eikä hän aio sitä muulla tavoin juhlistaa. Tapahtuma lasten ja vanhusten kanssa luonnossa, taiteen ympäröimänä kun oli juuri sitä, mitä hän toivoikin.
– Minä olen kovasti kiintynyt ikäihmisiin, arvostan suuresti heidän elämänkokemustaan ja sen tuomaa viisautta. Yhtä lailla minua ilahduttaa lasten ennakkoluulottomuus ja iloisuus. Toivonkin, että puisto edesauttaa myönteistä vuorovaikutusta ikäpolvien välillä.
Puiston patsaat - sorsat, hylkeet, kissat - toimivat Koiviston mukaan myös erinomaisena osana lasten taidekasvatusta, sillä pronssiset teokset kestävät kyllä koskettamista ja kokeilua.
– Ja äitihylkeen päällä voi jopa ratsastaa, hän totesi lapsille iloisesti.
Koivisto esitti myös vienon toiveen, josko puisto pysyisi nykyisessä, uudistetussa kunnossaan niin pitkään, että paikalla olleet lapset saisivat vanhoina todeta olleensa avajaisjuhlassa mukana.
Patsaspuiston uusi alku, Sanna Koiviston taiteilijajuhla ja eri ikäluokkien lempeä yhdessäolo jäivät varmasti lasten mieleen - ja toivottavasti palvelukeskuksen ja päiväkodin yhteistoiminta vaikkapa taiteen ympärillä saa jatkoa tulevaisuudessakin.