Ou­lun­sa­lon har­ras­te­len­tä­jät eva­kos­sa Ah­mo­suon ken­täl­lä Pik­ka­ra­las­sa – näkyy yh­dis­tyk­sen tu­lok­ses­sa

Korpikentillä ei ole lennonjohtoa – kommunikointi tapahtuu tarkoilla säännöillä

Tervalentäjät lentävät kahdella Cessna-yksimoottorikoneella. Huonolla säällä niillä ei lennetä, vaikka minimimääräykset lentokelistä täyttyisivätkin.
Tervalentäjät lentävät kahdella Cessna-yksimoottorikoneella. Huonolla säällä niillä ei lennetä, vaikka minimimääräykset lentokelistä täyttyisivätkin.
Kuva: Raimo Karhu

Oulunsalo Oulunsalon lentokenttä on ollut heinäkuun ajan suljettuna lentoliikenteeltä. Se on vaikuttanut myös ilmailuyhdistys Tervalentäjien toimintaan.

Heinäkuu on ilmailijoille vuoden kiireisintä aikaa. Yhdistyksen puheenjohtajan Juha Leskisen mukaan vaikutus näkyy varmasti yhdistyksen tuloksessa.

Yhdistyksenä Tervalentäjät pyrkii nollatulokseen. Käytännössä olisi kuitenkin jäätävä plussan puolelle, jotta kalustoa voidaan tarvittaessa uusia.

Tervalentäjät ovat olleet evakossa Ahmosuon lentokentällä Pikkaralassa.

Sielläkin on suoritettu lentoja, mutta huomattavasti normaalia vähemmän. Niin kutsutulla korpikentällä ei ole lennonjohtoa, joten kentän käyttävät kommunikoivat keskenään tarkkaan määriteltyjä sääntöjä noudattaen.

Toiminta jatkuu heinäkuun jälkeen normaalisti Oulunsalon lentokentällä, jossa kerholla on omat tilat. Kerhon toimintamahdollisuuksia Oulunsalossa Leskinen pitää hyvinä, joskin joka vuosi nousevat maksut ja aika ajoin kiristyvät säännöt ovat hankaloittaneet toimintaa.

Kiristyneet turvatoimet ovat menneet Leskisen mukaan välillä överiksi ja kääntyneet tarkoitustaan vastaankin.

– Lentoturvallisuus vaarantui, kun yhteen aikaan öljyä ei saanut viedä enää koneeseen, Leskinen kertoo esimerkin.

Erilaiset käyttö- ja lupamaksut ovat nousseet jatkuvasti.

Aina niille ei löydä edes järkevää perustetta. Muutama vuosi sitten tullut tankkausmaksu tuplasi kerosiiniin menevät kulut. Tervalentäjillä kerosiiniä palaa 10 000 litraa vuodessa, joten maksu toi kertaheitolla 10 000 euron vuosittaiset lisäkustannukset. Pian yhdistys hankki oman polttoainesäiliön, jolloin tankkausmaksua ei tarvitse maksaa joka täytöllä.

– Lentokerhona nousevista kuluista kuitenkin selvitään. Niin kauan kuin harrastajia riitää, kulut voidaan pitää kurissa.

Ilmailuharrastus koki Leskisen mukaan notkahduksen noin 10 vuotta sitten taantuman iskettyä. Viime vuosina toiminta Tervalentäjissä on osoittanut elpymisen merkkejä. Nuoria on liittynyt toimintaan ja osallistunut lentolupakursseille ilahduttavasti. Pikemminkin pulaa on lennonopettajista. Lentokerholle opetustoiminta on elinehto.

– Jos koulutusta pystytään järjestämään, pysyy kerho hengissä. Toiminta menee mahdottomaksi, jos jäljellä on enää ikääntyviä lentäjiä.

Tervalentäjissä on noin 120 jäsentä, joista kuutisenkymmentä lentää aktiivisesti. Lentotunteja kertyy vuodessa yhteensä noin 500. Tyypillinen lentoaika pienkoneella noin noin puoli tuntia kerrallaan.

Ilmoita asiavirheestä