Ou­lun­sa­lo­lais­ta Kaija Kamulaa vie­hät­tää jenk­ki­fu­tik­ses­sa paitsi kon­tak­ti, myös lajin älyl­li­nen puoli

Suomessa amerikkalainen jalkapallo on marginaalilaji, mutta sen suosio on kasvussa varsinkin naisten keskuudessa.

Oulunsalo
Kaija Kamula tykkää jenkkifutiksesta.
Kaija Kamula tykkää jenkkifutiksesta.
Kaija Kamula tykkää jenkkifutiksesta.

Yhdysvalloissa amerikkalainen jalkapallo on miljardibisnes ja muutenkin yksi suosituimmista urheilulajeista. Pohjolassa jenkkifutis on enemmän tai vähemmän marginaalilaji. Lakeudelta seuroja ei löydy, mutta kourallinen harrastajia kuitenkin. Yksi heistä on Kaija Kamula. Lajin hän löysi sattumalta kahdeksan vuotta sitten.

– Mietin varmaan kuukauden ajan, että uskallanko osallistua kokeilukerralle. Ajattelin, etten pysty. En ole tarpeeksi hyvässä kunnossa. En pysy perässä. Mutta päätin kuitenkin yrittää, Kamula kertaa.

– Ensimmäisen kerran jälkeen jalat olivat niin kipeät, ettei pystynyt kunnolla kävelemään, mutta parin päivän päästä piti lähteä joukkueen kanssa juoksutreeneihin. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Kamula on koulutukseltaan arkeologi, työskentelee tarjoilijana ja harrasti nuorempana kymmenen vuotta kansantansseja. Taustatietojen perusteella oulunsalolaista on hankala arvata jenkkifutaajaksi.

– Pelaajien joukossa on ollut paljon uimareita, tanssijoita ja jalkapalloilijoita. Tämä on vähän kaikkien laji, mutta pieni rämäpäisyys on eduksi. Jos alkaa pelkäämään kontaktia, siinä sattuu vain itselle.

Lue lisää 8.7. Rantalakeudesta painettuna tai diginä!