Koronatilanne on tasaantunut, mutta vaara ei ole ohi. Suuret kesäjuhlat on peruttu. Rajoitusten purku vaatii meiltä malttia ja rohkeutta. On tärkeää noudattaa viranomaisten ohjeita.
Kukaan ei omista totuutta siitä, mikä on paras tapa toimia arvaamattoman pandemian kanssa. En ole lääkäri, tartuntatautien tutkija enkä tilastotieteilijä, enkä aio alkaa asiantuntijaksi. Luotan suomalaisten asiantuntijoiden kokonaisarvioon.
He rakentavat muuttuvaa tilannekuvaansa vertaamalla eri maiden tilanteita, toimenpiteitä ja tutkimuksia. He soveltavat uuden tiedon suomalaisiin olosuhteisiin ja rakentavat malleja, joiden pohjalta teemme päätökset.
Tilanne ei ole helppo. Ratkomme kriisiä terveyden, turvallisuuden ja talouden näkökulmasta.
Suojelemme jokaisen ihmisen arvokasta elämää. Samalla etsimme keinoja pitää yhteiskunta toiminnassa muun muassa tukemalla yrityksiä.
Käsissä on samalla kertaa inhimillinen hätä sekä karut talousluvut, jotka ennustavat meille synkkää tulevaisuutta, jossa ei ole vara hoitaa yhtä paljon kuin ennen.
Myös pitkittynyt kriisi aiheuttaa kuolemia, jos kansansairauksia ei hoideta riittävästi.
Työryhmät valmistelevat tiekarttaa ulos koronasta. He saavat tutkittua tietoa monialaiselta tiedemiesryhmältä. Korjaamme Koronan jälkiä.
Vasta myöhemmin on laajemman arvioinnin paikka tutkimusten ja selvitysten pohjalta. Otamme oppia tulevaisuuteen.
Meillä jokaisella on mielipiteemme. Olemme monenlaisen tiedon lähteillä. Siihen vaikuttaa oma suhtautumisemme kuolemaan. Iäkkään ihmisen kuolema tuntuu luonnollisemmalta kuin nuoremman. Äkkikuolema pelottaa.
Olemme voineet myös vieraantua kuolemasta. Unohtuu, että ihminen ei ole kaikkivoipa eikä kuolematon. Jokainen lähtee täältä ajallaan.
Elämä on kokonainen ja arvokas, vaikka se kestää vain hetken tai pitkään. Elämä on lahja. Kuolema on luonnollinen osa elämää.
Koronakuolemien mediaani-ikä on nyt Suomessa 84 vuotta. Jatkossakin tulee suojella ikääntyneitä ja hauraimpia. Ihminen on kokonaisuus. Eristäminen läheisistä voi heikentää vanhuksen hyvinvointia ja kuntoa, jolloin sairaudet saavat hänestä lopullisen otteen.
Helsingin vanhusten hoivakodeissa kuolee normaalisti 150 vanhusta viikossa. Loppu voi tulla lievänkin flunssan vuoksi. Nyt koronaan on kuollut kymmeniä vanhuksia. Myös osa koronakuolemista on niin sanottuja luonnollisia kuolemia.
Läheisen menettäminen on aina kipeä asia. Ei ole helppo luopua rakkaasta. Jos ihmissuhde on ollut vaikea, siihen liittyvä oma syyllisyys voi kääntyä toisten syyttelemiseksi.
Myös oma pelko voi kanavoitua syyllisten etsimiseksi.
Viranomaiset ovat tehneet parhaansa. Hoitajat ovat tehneet tärkeää työtään paineen ja kiireen keskellä, oman terveytensä uhalla. Suojavarusteista on ollut pulaa. Virheitäkin tulee.
Paras kiitos on, ettemme ala etsiä syyllisiä ja syyllistä hoitajia vanhusten kuolemista.
Myös poikkeusoloissa läheisten tulee saada jättää jollakin tavalla jäähyväiset rakkaalleen. Uskon, että ammattilaiset tekevät parhaansa, jotta saattohoito toteutuu lähtijää ja omaisia kunnioittaen.
Meitä kaikkia tarvitaan surevien rinnallakulkijoina, kun hautajaiset ovat ohi ja pöydässä on tyhjä paikka päivästä toiseen. Yksinäisyys ja ikävä iskee vasta jälkeenpäin.
Ei jätetä ketään yksin.
Toivotan voimia kaikille läheisensä menettäneille ja vaikeuksien kanssa kamppaileville. Tuetaan toisiamme. Yhdessä selviämme. Elämä voittaa.
Mikko Kinnunen
kansanedustaja, kesk.
Reisjärvi