Nyt oulunsalolaiskodin keittiössä komeilee vuodesta 1986 kiertänyt voittopokaali sekä kaksi näyttävillä raameilla varustettua kunniakirjaa.
– Kyllähän se yllätyksenä tuli. Varsinkin kun ensiksi ajattelin, etten edes osallistu tänä vuonna, kertoo Harmaala, jonka hunaja kävi Suomen Mehiläishoitajain Liiton arvioitavana myös viime vuonna.
Vuosittain järjestettävän kilpailun voittaja valittiin tänä vuonna 128 hunajan joukosta. Kiertopysti on tavoiteltu mehiläistarhaajien keskuudessa.
– Tämä on suurin saavutus, mitä voi kilpailumielessä saada. Mutta toki tuotteeseen tyytyväinen asiakas on aina paras saavutus, mies hymyilee.
Oulunsaloon voitto saatiin nyt ensimmäistä kertaa. Pohjois-Suomessa voittopysti on kuitenkin vieraillut jo useampaan otteeseen.
– Täällä meillä on maantieteelliset tekijät puolellamme. Pohjoisessa on pitkät päivät ja valoisat yöt, joten hunajaan kertyy enemmän hedelmäsokereita, hunajamestari analysoi.
Voittohunajan Harmaala keräsi Liminganlahden rantaniityillä olevista tarhoista. Mehiläiset pörräsivät kesän ajan merenrannassa Oulunsalossa sekä Kempeleen puolella Sarkkirannassa ja Niittyrannassa ja keräsivät meden talteen rantaniityn kasveista. Harmaala epäilee, että voitokkaan hunajan takana on erityisesti mesimarja, joka on antanut lopputuotteeseen miellyttävän maun. Lisäksi hunajaan on tallentunut koko kesän kukkakirjo kaikkine mesikasveineen.
Harmaala arvelee, että mehiläistarhauspaikan otollinen sijainti on yksi osatekijä voiton takana. Lisäksi menestykseen on vaikuttanut ammattimainen hunajan käsittely, hyväkuntoinen pesäkalusto sekä terveet ja vahvat mehiläiset.
– Ja ripaus tuuriakin on ollut mukana, hän hymähtää ja viittaa muun muassa pohjoisen keskivertoa parempaan hunajakesään.
Tarhauspuuhat eivät ole Harmaalalle mitään pienimuotoista puuhastelua, vaan mehiläistenhoidosta on kasvanut hänelle elinkeino. Mies valmistui marraskuun alussa mehiläishoitajan ammattitutkintoon, joten hunajakilpailun voitto sattui sopivaan hetkeen.
– Tuntuuhan se mukavalta, kun heti valmistumisen yhteydessä tuli voitto. Arki jatkuu voiton jälkeen kuitenkin samana. Voi tosin olla, ettei markkinointiin tarvitse käyttää ihan niin paljoa aikaa, hän uumoilee.
Harmaalalla on takanaan 25 vuoden ura insinööritehtävissä. Mehiläistarhaus astui hänen elämäänsä viitisen vuotta sitten. Sittemmin Harmaala jättäytyi opintovapaalle ja alkoi opiskella eräoppaaksi sekä mehiläishoitajaksi. Vuosi sitten Harmaala päätti jättää insinöörin työt lopullisesti taakseen ja antautui uuteen kutsumustyöhönsä. Tätä nykyä Harmaala on tämän seudun suurimpia hunajantuottajia.
– Luonto veti puoleensa, eikä tietsikalla naputtelu enää maistunut. Nyt kesät menevät mehiläisten parissa, syksyt hunajaa purkittaessa ja talvet eräopashommissa Iso-Syötteellä.
Vuodenvaihteen jälkeen Harmaala astuu uuteen luottamustehtävään Pohjolan mehiläishoitoyhdistyksen puheenjohtajaksi.
Vaikka Vuoden Hunaja -titteli on kuin kruunu onnistuneelle alanvaihdokselle, ei uuteen ammattiin hyppääminen ole kuitenkaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Harmaala sai keväällä mehiläistarhaajan ammattitaudin.
– Altistuin mehiläismyrkylle ja jouduin OYS:iin hoidettavaksi. Nyt käyn kerran viikossa siedätyshoidossa, jossa pistetään mehiläismyrkkyä. Hoito kestää viisi vuotta.
Altistumisen vuoksi Harmaalan on tästä edespäin oltava erityisen tarkka suojavarusteiden kanssa ja pidettävä epipeniä aina mukana tarhakäynneillä.
Sairastuminen sai miehen miettimään vakavasti jatkaako tarhausta vai ei.
– Sitten tulin siihen tulokseen, että voin saada pistoksen vaikka vain nurmikolla kävellessäni, hän päättää.
