– Tämän taidemusiikkiuskalluksen idea sai alkunsa jo viime syksynä. Tavallaan meidän on tarkoitus tehdä musiikkia ja sen konventioita – esimerkiksi sitä, miten konsertissa ollaan – tutummaksi lapsille ja lapsiperheille, festivaalin tuottaja Laura Siitonen kertoo.
Siitonen epäilee, että vaikka kamarimusiikkifestivaalin yhteydessä on aiemmin järjestetty myös lapsille suunnattuja konsertteja, työpajoja kokeiltaisiin nyt ensimmäistä kertaa. Nuorten taiteen ystävien huomioiminen on tärkeää, koska tämän päivän lapset ovat tulevaisuuden musisoijia ja musiikinkuluttajia.
– Lapsethan ovat vastaanottavaisia. Kun asian esittelee oikealla tavalla, ei klassiseen musiikkiin tutustumiselle ole mitään estettä.
Maalauspajassa lapsukaisia taiteen saloihin tutustuttaa Marianne Lukkarinen. Ohjaaja on koonnut luokkahuoneeseen läpileikkauksen muutaman viime vuosisadan taiteesta. Taustalla soivat muun muassa Bachin, Mozartin ja Händelin sävellykset. Inspiraatiota voi hakea myös taidehistoriakorteista, joissa on kuvia Ateneumin merkittävistä teoksista.
– Kapellimestarilla on tahtipuikko, mutta täällä se on sivellin ja sillä lähdetään maalaamaan musiikkia. Katsotaan minkälaista väriä ja muotoa löytyy. Jos kuvan tekeminen ei ole kaikkein luontevinta, voi myös katsella. Musiikilla täytyy olla aina kuulija ja kuvalla on aina katsoja. Minun mielestäni sekin on tärkeää, ohjaaja muotoilee.
Yksi monitoimitalon työpajoihin osallistuvista lapsukaisista on nelivuotias Minttu Helander. Tyttönen on saapunut tapahtumaan mummunsa kanssa. Myös Helander saa oman tahtipuikkosiveltimensä. Vihreää väriä lipsahtaa sormenpäille.
– Näyttää ihan kynsilakalta, nuori taiteilija huomaa.
Helanderin siveltimestä syntyy ensin linna ja puu. Punainen, sininen ja valkoinen lipsahtavat sekaisin, mutta lopputuloksena syntynyt purppura miellyttää pienen maalaajan silmää. Kuvataiteilu ei ole hänelle outoa puuhaa, kotoakin löytyy vesivärit.
Linnan viereen ilmestyy vielä silta ja kuvalle keksitään tarina yhdessä ohjaajan kanssa. Säveltäjä on saanut teoksensa valmiiksi ja esittelee sitä hoviväelle. Kelpaakohan se? Kyllä! Säveltäjä saa luvan esiintyä kuningattarelle.
Aika kuluu maalauspajassa kuin huomaamatta. Muut taiteilukokeilut meinaavat jäädä väliin! Helanderkin siirtyy pikaisesti tanssipajaan, jossa liidetään kuin pääskyset ja ollaan pieniä elefantteja. Toisia tervehditään kärsätervehdyksillä. Työpaja päättyy suureen telttanumeroon, jonka lopuksi kaikki pienet tanssijat piiloutuvat vajoavan harsokankaan alle.
Taidetutustumiselle varattu aika on kutakuinkin täynnä, mutta järjestäjät venyttävät aikataulua, jotta lapset ehtivät vielä kokeilemaan sanataidetta. Ohjaaja Timo Harjun johdolla pajassa pohditaan muun muassa sitä, mikä soitin kukakin olisi. Helander ei oikein keksi sopivaa instrumenttia, mutta yksi asia nelivuotiaalle on selvä.
– Sen pitäisi olla jokin pieni soitin!
Maalaaminen oli sen verran mukaansatempaavaa, että musiikkipaja jäi Helanderilta väliin. Reilussa tunnissa tyttönen ehti kuitenkin tutustumaan klassiseen musiikkiin kolmen muun taiteenlajin kautta. Avarakatseinen lapsukainen ei nosta mitään taidemuotoa toisen edelle.
– Ne kaikki olivat mukavia, tyttö hymyilee.
Lasten tai lapsiperheiden ei tarvitse pelätä klassista musiikkia, eikä klassisen musiikin lapsia. Kamarimusiikkifestivaalin tuottaja Siitosen mukaan Klassiseen musiikkiin liittyvä vakavuuden leima on ainakin jossain määrin valheellinen.
– Kun kuuntelee meidän festivaalimme taiteilijoitakin, niin hehän ovat aivan mahtavia persoonia! Sieltä on kyllä ryppyotsaisuus kaukana. Toki konserteissa on ne tietyt lainalaisuudet – annetaan työrauha ja kaikki saavat nauttia konsertista – mutta voitaisiin luoda myös sellaisia tapahtumia, missä se ei ehkä ole niin väärin, vaikka siellä vähän riemunkiljahduksia kuuluisi.
Taidetyöpajat jäivät loppujen lopuksi valitettavan vähälle huomiolle. Pajatoimintaa seurannut lapsille suunnattu konsertti vaikuttaa keräävän huomattavasti enemmän yleisöä. Työpaja joutui kilpailemaan huomiosta kesälomien, taivaalla mollottavan auringon ja reilun kymmenen kilometrin päässä pauhanneen Qstockin kanssa.
– Sitä vähän ounasteltiinkin. Sen perusteella, mitä juttelin pajojen ohjaajien kanssa, niin tällaista kannattaa ehdottomasti kokeilla myöhemminkin. Nyt on valmis konsepti. Tämä on hyvä alku, Siitonen summaa.
Ihmiset siirtyvät kohti konserttipaikkaa. Lapsenlastensa kanssa työpajoihin osallistunut Kaisu Miettunen esittää ohimennen vinkin tuleville vuosille.
– Kaikki, jotka menette Qstockiin, antakaa isovanhemmille tehtäväksi tuoda lapset tänne!