Osmo lii­kut­tui jo lapsena evakon ta­ri­nois­ta – Toni Wir­ta­nen va­kuut­ti hänet lo­pul­li­ses­ti

Osmo ja Raili Kaverin perheessä on tilaa tunteille. Sukurakas perhe viettää paljon aikaa yhdessä.

Kuva: Rita Kumpulainen

Tytär Sanna Pitkäranta, poika Janne Kaveri, isä Osmo Kaveri, äiti Raili Kaveri, poika Samuli Kaveri ja tytär Pia Heikkilä viihtyivät ”kuuskytluvun” bileissä isän ja äidin 40-vuotisjuhlapäivän kunniaksi.

Kuva: Rita Kumpulainen

Tunteiden matkalle pääsee lauantaina 15. syyskuuta kello 14 alkaen Kokkokankaan seurakuntakeskuksessa Kempeleessä. Kyse on oulunsalolaisen, pitkään Kempeleessäkin vaikuttaneen Osmo Kaverin 75-vuotisjuhlakonsertista. Hyväntekeväisyyskonsertin tuotosta puolet lahjoitetaan Oulun Seudun Muistiyhdistykselle.

Konsertti tarjoaa muistoja ja sen mukana myös tunteita herättäviä kappaleita. Konsertissa kuullaan kantaesityksenä Veikko Lavin säveltämä ja oululaisen Juha Piston sovittama Evakon laulu, jonka esittävät päivänsankari, tenori Osmo Kaveri ja Tervakaupungin puhaltajat. Muut konsertin taiteilijat ovat tenori Aki Alamikkotervo, Oulun NMKY:n Mieslaulajat, Oulun Fröökynät, pianistit Pia Knihtilä ja Arto Poussu.

Evakon laulu ei ole sattumalta Osmo Kaverin 75-vuotisjuhlakonsertin ohjelmistossa.

– Kuulin jo lapsena Muhoksella paljon tarinoita evakkojen kohtaloista. Sisareni mies Ville Hattara oli Karjalan evakko. Eräänkin kerran olin kuuntelemassa, kun hän lasketteli tarinoitaan. Kyllä ne liikuttivat pientä poikaakin, hän muistelee.

Suuri vaikutus Evakon laulun valitsemiseksi hyväntekeväisyyskonsertin nimikkolauluksi oli myös television Vain elämää –ohjelmalla.

– Kun Toni Wirtanen esitti vaimonsa Jannika B:n kanssa tämän laulun, se meni niin syvälle tunteisiin, että otin sen jälkeen heti yhteyttä Juha Pistoon. Pyyntöni oli, että hän sovittaisi laulun uudelleen. Nyt kuulemmekin konsertissa kantaesityksenä hänen upean sovituksensa. Olen varma, että tilaustyönä tehty laulu herättää tunteet pintaan muillakin kuin itselläni.

Konsertin nimikkolaulussa käydään läpi musiikillisin keinoin karjalaisten evakkojen koko taival. Ensin on lähtö kotoa, seuraavaksi ollaan matkalla ja päästään perille ja lopulta asetutaan uudelle asuinpaikalle, uuteen kotiin.

Tunteiden taival –konsertti on koko Osmon perheen aikaansaannos. 50 vuotta Osmonsa rinnalla kulkenut Raili Kaveri on tukenut miestään vuosikymmenet musiikin harrastuksessa. Useammassa kuorossa laulanut mies on voinut jatkaa rakasta harrastustaan, sillä Raili on vastannut nelilapsisen perheen hoitamisesta. Raili on kuskannut lapsia harrastuksiin ja on ollut miehensä mukana 1980-luvun lopulla Savonlinnan oopperajuhlien aikana. Osmo lauloi puolenkymmentä vuotta Savonlinnan oopperajuhlakuorossa. Äänenmuodostusta Kaverille opettanut Aki Alamikkotervo hänet sinne yhytti. Siitä asti miehet ovat tehneet yhteistyötä.

Perheen kaksi nuorinta lasta ehti olla useampana kesänä isän ja äidin mukana Savonlinnan oopperajuhlilla. Olavinlinna tuli koko perheelle erittäin tutuksi.

– Kun muut lähtivät kesälomalla vaikkapa Linnanmäelle, me mentiin Savonlinnan oopperajuhlille, Sanna Pitkäranta ja Samuli Kaveri muistelevat.

Osmon ja Railin lapset ovat näkyvästi mukana myös syyskuisessa Tunteiden taival –konsertissa. Janne Kaveri, Pia Heikkilä, Sanna Pitkäranta ja Samuli Kaveri toimivat konsertin juontajina. Lapsilla on myös yksi yhteinen laulu, mutta mikä kappale on kyseessä, sitä ei paljasteta.

Konsertti tarjoaa monipuolista kuultavaa, tuttujen suomalaisten laulujen lisäksi myös saksalaisia lauluja ja Abbaa.

Osmo Kaveri on laulanut pikkupojasta asti. Musiikki kuului jo hänen lapsuudenkotiinsa. Isä soitti haitaria ja äiti mandoliinia. Osmokin kokeili lapsena viulun soittamista, mutta muusikon ammatista haaveillut poika päätyi myöhemmin ”oikeisiin” töihin. Isän viulu löytyy nyt Samulin kotoa.

Osmo Kaverin ensimmäinen kuoro oli Yläkemijoen seurakuntakuoro Pirttikoskella. Niin tärkeäksi parikymppinen nuori mies koki kuorolaulamisen, että kulki viikoittain Pirttikoskelta 75 kilometrin päähän Rovaniemelle Lapin Lauluveikkoihin laulamaan. Lauluveikoissa hän oppi, että ääni pitää saada resonoimaan.

Osmo ja Raili Kaverin kotona aistii heti, että tämä perhe pitää tiiviisti yhtä. Sanna ilmaisee asian selkeästi.

– Olemme tosi sukurakas perhe. Vietämme paljon aikaa yhdessä. Ennen tultiin aina perheiden kanssa jouluaattona isän ja äidin luo, mutta nytkin pidämme huolen siitä, että aina on jonkun porukka aattona mummolassa käymässä. Isä on laulanut meidän kaikkien häissä!

Osmon ja Railin perheessä laulu on aina mukana. Raili sanoo olevansa epämusikaalinen, mutta häneltä on riittänyt aina innostusta ohjata omia lapsia myös musiikin pariin. Janne ja Sanna laulavat edelleen Oulunsalon Iso Ilo –ryhmässä, Pia on laulanut Kiimingin Kiuruissa ja Samppa Ynnin Pojissa.

Kekseliäisyyttä, mutta ennen muuta viitseliäisyyttä vaati eräs joulun aika, kun kaikkiaan 17 sukulaista ahtautui lapsineen, tavaroineen ja koirineen autoihin ja lähti kohti Luostoa. Mukaan otettiin myös pakastin ja jääkaappi.

Kahdeksan vuotta sitten koko perhe lauloi jouluaattona joululaulukirjaa ainakin puoli väliin saakka.

Kun Raili ja Osmo viettivät 40-vuotishääpäiväänsä, juhlan teemaksi valittiin 60-luku. Silloin raikuivat ”hääparin” nuoruuden laulut. Totta kai myös pukeutuminen oli ”kuuskytluvulta”.

Usein perhe kokoontuu nyyttikestiperiaatteella. Aina ei tarvitse olla erityistä syytä kokoontumiselle. Kun rakastaa omia vanhempia ja sisaruksia ja lapsia, siinä on riittävä syy olla yhdessä.

LAPSET muistelevat, mitä lauluja isä-Osmo heille aikanaan lauloi.

– Ainakin Uralin pihlajaa isä lauloi, kun oltiin autossa.

– Niin ja myös Aja hiljaa isi.

– Niin ja Nousee päivä, laskee päivä.

Vielä yksi kappale nousee mieleen.

– Lauloi isä joskus myös Evakon laulua!