– Lähdetäänpäs tunnustelemaan luita lantiosta, ohjeistaa Oulun ammattikorkeakoulun fysioterapiaopiskelija Elina Lääperi Rantaroustin koulun viidesluokkalaisia.
Oppilaiden ja opettajien kädet asettuvat lanteille siihen kohtaan, mihin Lääperin opiskelukaveri Niina Backman rankamallillaan osoittaa. Tutkimusmatka omaan tukirankaan jatkuu.
– Selkäranka ei ole suora. Se myös taipuu eteen, taakse ja sivuille. Se myös kiertyy, Lääperi jatkaa.
Ja viidesluokkalaiset kumartavat, kallistuvat taaksepäin ja sivuille, kiertävätkin kroppaansa.
Sitten seuraa visainen kysymys.
– Paljonko pää painaa?
Vastaus tuli yllättäen nopeasti, sillä tiesi: neljästä viiteen kiloon. Onhan tuommoinen paino aikamoinen kuormitus selkärangalle, jos on koko päivän kumartuneena eteenpäin kännykän tai läppärin ääreen.
– Pään painon aiheuttama kuormitus voi kolminkertaistua tässä asennossa, Lääperi täsmentää.
Mutta nämä asiat tulevat vielä konkreettisemmin esiin videolla, jota viidesluokkalaiset pääsevät katsomaan. Kyse on Lääperin ja Backmanin opinnäytetyöstä, jonka he tekivät yhteistyössä Rantaroustin koulun kanssa.
Videolla seikkailee viidesluokkalainen, jonka puuhia seuraa koulun väkeen kuuluva laihanlainen luurankoheppu Kalle. Rapiat kahdeksan minuuttia kertovassa videossa käydään läpi tavallisimmat asennot, jotka eivät ole tukirangalle hyväksi. Luurankomies Kalle antaa myös ohjeistusta, miten viidesluokkalainen voi korjata asentoaan paremmaksi.
– Mutta ei teidän tarvitse 45 minuuttia siinä asennossa olla. Pääasiassa että vaihtaa asentojaan, alleviivaa Backman.
– Etukumarassakin saa käydä, kun vain muistaa välillä suoristaa itsensä.
Viidesluokkalaisten Iida Eeron ja Juliaana Laurilan mielestä video oli hyvä.
– Siitä hienosti ymmärsi, miten pitäisi olla. En ole edes tiennyt, että pää painaa noin paljon, Iida huomauttaa.
Juliaanalle oli uutta se, että välillä olisi hyvä myös seisoa.
– Teen läksyjä pääasiassa pöydän ääressä. Joskus myös lattialla mahallaan, Juliaana kertoo.
Molemmat tytöt arvelevat, että videon katsomisen jälkeen nämä asiat jäävät paremmin mieleen.
Ajatus lopputyön tekemisestä Rantaroustin koulussa syntyi silloin, kun Elina Lääperi oli tutustumassa kouluun avoimien ovien päivänä. Häntä kiinnosti avoimet oppimisympäristöt myös ergonomian kannalta.
– Oli kiinnostavaa tietää, millaisissa asennoissa täällä opiskellaan, kun pulpetit puuttuvat, Lääperi kertoo.
PIan parivaljakko oli sopinut Rantaroustin koulun kanssa lopputyön tekemisestä koulun ergonomiasta. Lääperi ja Backman viettivät koululla kaksi päivää havainnoimassa oppilaita oppituntien aikana. Oppilaat eivät tienneet tarkasti, miksi fysioterapiaopiskelijat olivat paikalla.
– Näiden päivien aikana nousivat selkeästi esiin ne asiat, joita käsitellään myös videolla. Toisaalta meidät yllätti positiivisesti myös se, että koululla sallitaan liikkuminen, Backman sanoo.
– Ja kyllähän perinteisissäkin kouluissa istutaan kumarassa.
Video kuvattiin koulussa kesälomien aikana heinä-elokuussa. Mukaan esiintyjäkaartiin haluttiin myös koulun oma luuranko, Kalle. Lääperi ja Backman kertovat hullutelleensa monenlaisilla ideoilla, ja tähän myös opinnäytetyötä ohjaavat opettajat rohkaisivat.
– He kannustivat meitä tekemään erilaisen ergonomiaoppaan, ei perinteistä esitettä. Halusimme tehdä videosta sellaisen, että oppilaat jaksavat sen katsoa. Ja että he esimerkiksi muistavat, että tuon verhon takana Kalle hiippaili, Lääperi ja Bäckström nauravat.
Rantaroustin koulun apulaisrehtori Tarja Hietikko kertoo, että avoimissa oppimisympäristöissä ihmisiä askarruttaa pääasiassa kaksi asiaa: akustiikka ja ergonomia.
Rantaroustin koulussa akustiikkatutkimuksia on parhaillaan meneillään. Oli aika luontevaa, että myös ergonomia nousee jossain vaiheessa esiin.
– Olemme olleet kaikille tutkimuksille avoimia. Jos opiskelijat haluavat tehdä opinnäytetöitään avoimessa oppimisympäristössä, mielellämme otamme heidät vastaan, sanoo Hietikko.
Erityisen mielissään Hietikko on siitä, että Lääperin ja Bäckströmin työssä ovat oppilaat vahvasti mukana.
– Jotkut opettajat ovat voineet kokea pulpetittoman koulun kuormittavanakin tekijänä, kun lapset työskentelevät eri tasoilla, lattiallakin. Se voi olla hankalaa, jos opettajilla on fyysisiä vaivoja. Heille olemme koittaneet järjestää työtuoleja, joilla on helppo liikkua.
Lääperi ja Bäckström pohtivat, että seuraava ergonomiatutkimus avoimiin oppimisympäristöihin voitaisiinkin tehdä opettajien näkökulmasta.
Opetusvideo on julkaistu Rantaroustin koulun nettisivuilla (www.tyrnava.fi - Kirkkomännikön ja Rantaroustin koulu). Koko lopputyö on valmistuttuaan luettavissa ammattikorkeakoulujen Theseus-sivustolla.