Oululaiset olivat kuulleet Raahen tapahtumista. Maalaisten avulla kaupunki tyhjennettiin kruunun tavaroista. Naiset ja lapset siirrettiin maalle. Vain miehet jäivät puolustamaan kotejaan.
Vihollisen laivoilta lähti 500 sotilasta 28 veneellä eri puolille kaupunkia ja sen jäkeen Oulun saarille. Varjakan telakka laivoineen poltettiin. Varastomakasiinit tutkittiin ja poltettiin. Toppilassa poltettiin siellä olevat neljä alusta, lankut, laudat ja koko Tervahovi tervavarastoineen. Samoin poltettiin Oulun pikiruukki. Vihollisen tarkoitus oli tuhota linnoitusten lisäksi Suomen rannikkokaupungeista kaikki Venäjän huoltoa ja kauppaa tukeva materiaali: telakat, laivat, varastot ja satamarakennuksia. Viholliselle piti lisäksi luovuttaa elintarvikkeita ja halkoja. Oulun kaupungille koitui 400 000 ruplan vahingot.
Oulusta siirtyi kaksi alusta Kokkolaan, joka torjui vihollisen hyökkäyksen. Englantilaiset olivat huomanneet, että suomalaiset ja hailuotolaiset jähdit kiersivät kauppasaartoa kuljettamalla Oulusta muun muassa tervaa Perämeren pohjukan kautta Ruotsin puolelle. Siksi kaksi muuta alusta suuntasi Oulusta Tornioon ja Kemiin...”Menit konnat Kemihinki, mitä tuonne tekemään? Lankut lauvat polttamaan, tervan hinnan nostamaan...”
Vuoden 1855 aikana viholliset tuhosivat Svartholman ja Ruotsinsalmen linnoitukset.
Myös Viaporia pommitettiin kahden vuorokauden ajan. Raumalla poltettiin 54 satamarakennusta, Uudessakaupungissa 14 alusta ja Porissa 11 alusta.
Hailuodosta vihollinen vei suurimmat kalastusveneet Ouluun ja poltti osan veneistä saaren rannalla. ”Niillä oli semmoset aineet, jotta ne vain suilla veti, ja se siitä myöten siinä heti paloi (Samuli Paulaharju)”. Suomelle koitui sodasta kahden senaikaisen vuosibudjetin suuruiset vahingot.