Ennen varsinaista Itämaista eli Krimin sotaa olivat Ranskan roomalaiskatoliset ja Venäjän ortodoksiset munkit aloittaneet kärhämöinnin ja mellakoinnin Jeesuksen syntymäkirkon ja erään toisen kirkon hallinnasta Jerusalemissa. Nikolai I alkoi painostamaan osmaneja ordotoksisuuden hyväksi ja vaati osmaneja hyväksymään Venäjän kaikkien kristittyjen suojelijaksi Osmanian alueella. Tehostaakseen uhkavaatimustaan Nikolai valloitti osmanien vasallivaltiot Moldovian ja Valakian nykyisen Romanian alueella. Todellisena syynä oli Venäjän pyrkimys päästä hallitsemaan Turkin salmia ja päästä sitä kautta Välimerelle ja kasvattaa vaikutusvaltaansa Balkanilla ja Tyynellä valtamerellä.
Osmanit julistivat sodan Venäjälle vuoden 1853 lopulla oltuaan varmoja Ranskan ja Englannin tuesta. Britit halusivat pitää Venäjän poissa Itämereltä ja Ranska havitteli menettämäänsä suuruuden aikaa. Maat julistivat sodan Venäjälle 28.3.1854. Liittoutuneet onnistuivat saavuttamaan pari voittoa venäläisistä ja rohkaistuivat ulottamaan sodan Krimin niemimaalle, jossa sijaitsi Venäjän Mustanmeren laivaston tukikohta ja satama Sevastopol.
Liittoutuneet aloittivat Sevastopolin piirityksen 20.9.1854. Englanti ja Ranska lähettivät Krimille 450000 miehistön maa-armeijan. Parantuneiden aseiden ja vanhan sotataktiikan takia taisteluista tuli erittäin verisiä. Krimin taisteluissa kuoli tai haavoittui 65000 miestä. Sotaa käytiin Balkanin lisäksi mm. Tyynellä merellä, Vienanmerellä, Itämerellä ja Pohjanlahdella Kemiä myöten. Kaikkiaan taisteluissa kaatui tai haavoittui noin 250000 venäläistä ja 150000 liittoutunutta. Sota oli yksi siirtomaakauden verisimmistä sodista.
Krimin sota oli ensimmäinen mediasota lähinnä näköyhteyteen perustuvan optisen lennättimen keksimisen takia. Rintamalta saatiin nopeasti tietoja ja paikalla oli myös valokuvaajia ja piirtäjiä. Taistelukentiltä saadut tiedot aiheuttivat poliittista kuohuntaa muun muassa Englannin parlamentissa. Liittoutuneiden huoltoyhteydet olivat huonot ja sotilaiden huonoista oloista ei välitetty. Lisäksi sairaanhoito oli olematonta. Niinpä englantilainen säätyläisnainen Florence Nightingale matkusti rintamalle järjestämään englantilaisten sairaanhoitoa ja sai nimen sairaanhoidon äiti.
Kun Itävalta uhkasi liittyä sotaan liittoutuneiden puolelle, vetäytyi Venäjä Moldoviasta ja Valakiasta, jotka Itävalta sitten miehitti. Sevastopol joutui lopulta antautumaan.
Rauhansopimus solmittiin Pariisissa vasta 30.3.1856. Englanti ja Ranska saavuttivat tavoitteensa, tosin verisesti. Venäjä joutui luopumaan vaateistaan uskonnon suhteen, mutta sai pitää Sevastopolin. Moldovia ja Valakia jäivät autonomisina Osmanian alaisuuteen. Mustameri ja Ahvenanmeri demilitarisoitiin. Ahvenanmaan kohdalla se tarkoitti sitä, että liittoutuneiden hävittämää Bomarsundin linnoitusta ei saanut jälleenrakentaa.