HAILUOTO Hailuotolaistunut Elsa Böök (entinen Tuukkanen) teki pitkän matkan, ennen kuin palasi takaisin lapsuutensa turvapaikkaan. Se sijaitsee Hailuodon Rautaleton kalastajakylässä.
Osa kalastajakylän mökeistä on jo pahasti päässyt rapistumaan, mutta ei Elsan mökki. Se seisoo paikallaan siistinä ja somana, maali visusti pinnassa ja kynnysmatto ojennuksessa. Kamiinassa palaa viileinä iltoina kotoisa tuli.
– En tiedä mikä tänne meren ääreen oikein vetää. Olen täällä niin hirveän onnellinen – et voi edes kuvitella, miten onnellinen! Vielä viime keväänäkin katsoin tätä mökkiä ja ajattelin: Ei ole totta, että minulla on tällainen paikka!
Elsa Böökin ja Rautaleton suhde syntyi ja syveni jo varhain. Oululaistyttö vietti kaikki lapsuutensa kesät isänsä kotikunnassa Hailuodossa.
– Meitä oli iso liuta serkkuja juoksemassa pitkin metsiä ja ketoja. Sain ratsastaa hevoset rantaniitylle, ja teimme heinää. Tein töitä muissakin maalaistaloissa, sekä pellolla että navetassa. Minulla on täältä valtavan paljon ihania lapsuusmuistoja, Böök kertoo.
Hän muistaa jopa sen, kuinka äiti pienine tyttärineen lähti talvisodan aikana pakoon Oulun pommituksia isän ollessa vielä rintamalla. Turvapaikka löytyi Hailuodosta, nykyisen Sinisen Pyörän Kievarin ulkorakenuksesta.
– Olin silloin kolmevuotias, ja muistan elävästi ulkorakennuksen kaksoisovet. Kävin kerran tarkistamassa, oliko mielikuva oikea. Ja kyllä: siellä ne edelleen olivat.
Elsa Böökin isä Verne Tuukkanen oli innokas metsästäjä ja kalastaja, ja hän rakensi Syökariin oman mökin. Rakennustarvikkeet tuotiin veneellä Siikajoelta tai Pöllästä, koska kunnollista tietä ei 60-luvulla vielä ollut. Elsa syyttääkin ”Rautaleton taudista” vanhempiaan.
Elsa vietti paljon aikaa Hailuodossa aina siihen saakka, kunnes valmistui sairaanhoitajaksi ja meni naimisiin. Vuonna 1964 nuoripari muutti pääkaupunkiseudulle, sai lapsia ja teki töitä. Hailuodossa he kävivät edelleen kesäisin.
Kun Elsa Böök jäi eläkkeelle, hän sai puhelun Hailuodon serkulta. Tämä tiesi Elsan miettivän ison Helsingin asuntonsa vaihtamista pienempään.
– Hän ilmoitti, että Hailuodossa on myytävänä uudehko rivitalohuoneisto juuri siitä talosta, jonne sanoin haluavani muuttaa jos vain asunto sieltä vapautuu. Tulin katsomaan asuntoa joulukuussa 2010. Oli kova pakkanen ja valtavasti lunta. Päätin ostaa osakkeen heti ja laittaa Helsingin asunnon myyntiin. Päätös oli helppo, enkä edes ajatellut ikääni ja vanhenemistani. Niin varma olin siitä, että tulen Hailuotoon.
Helmikuussa 2011 Elsan muuttolaatikot saapuivat saareen.
Rautaleton tauti ei silti ottanut laantuakseen. Syksyllä 2012 Elsa teki kaupat Rautaletossa sijaitsevasta kalastajamökistä. Silloinkin oli kova pakkanen.
– Eräs tuttavaperhe oli luopumassa tästä mökistä ja halusi myydä sen sellaiselle, joka mökistä myös huolehtii. He tiesivät, että viihdyin kalastajakylässä.
Alun perin mökki oli hyvin vaatimaton, mutta edellinen omistaja oli kunnostanut ja laajentanut sitä huolella. Erityisen ylpeä Elsa Böök on sievästä vierasmajastaan.
– En tarvitse täällä televisiota tai muuta ajanvietettä; luonto on televisioni kun avaan aamulla verhot. Meri on siinä silmien alla aina niin monen värisenä.
Elsa asuu käytännössä lähes koko kesän Rautaletossa.
Kevättalvisin hän käy siellä hiihtämässä ja tarkkailemassa luontoa.
Elsa Böökin mukaan kaikki sellaisetkin asiat, jotka ovat Helsingissä vaikeita tai mutkikkaita toimittaa, hoituvat Hailuodossa nopeasti ja yksinkertaisesti.
Hän arvostaa suuresti esimerkiksi sitä, että Hailuodossa on aina tarjolla tuoretta kalaa ja hailuotolaista naudanlihaa.
– Luotolainen elämänmeno on paljon hitaampaa kuin pääkaupunkiseudulla. Ihmiset ovat mutkattomampia. Kun muutin tänne, minut toivotettiin sydämellisesti tervetulleeksi herkkujen kera. Ja jos tarvitsee apua, sitä saa täälä tosi helposti!
Elsa Böökiä huvittaa vieläkin se, miten hänen Helsingin ystävänsä kantoivat aluksi hänestä huolta.
– Kun säätiedotuksessa varoiteltiin Perämeren myrskyistä, he soittelivat minulle ja kyselivät, että olenko varustautunut riittävällä muonavarastolla. He kuvittelivat, että elän hyvin primitiivisissä oloissa.
– Aluksi he kummastelivat muuttoani tänne, mutta eivät enää sen jälkeen kun ovat täällä käyneet. Täällä on nyt kotini.